Kerrankin kohtasivat vapaapäivä ja kaunis, aurinkoinen ilma! Täydellinen sää pienelle päiväpiknikille!
Pakkasta oli vain muutama aste ja keväinen aurinko lämmitti niin että hiki tuli sohjoisia jäitä pitkin kävellessä. Ensin meinasimme mennä taas Mäntysaareen mutta jäimmekin Mäntysaaren vieressä olevaan Kunuholmeniin koska jäällä oli aika hankalaa kävellä. Viikko sitten satoi lunta jokunen kymmenen senttiä jotka olivat nyt pakkautuneet vetisesti jään päälle. Vedenpitävät jalkineet olivat tarpeen! Ja hetken jo pelkäsimme että olemmeko heikoilla jäillä kun Papalla meni jalka jäästä läpi! Mutta ilmeisesti hän astui johonkin vanhaan pilkkireikään.
Kesäisinhän Kunuholmeniin ei oikein ole asiaa veneellä, saari kun taitaa olla Seikkailulaakson tai jonkun vastaavan käytössä...Ei kai haitannut että lainasimme sitä päiväksi...:)
Kamppeet pulkkaan ja tarpomaan! Parroilla oli hivenen helpompaa matkan teko kuin meillä kaksijalkaisilla. Joka askeleella kenkä painui senttejä lumisohjon läpi joten maitohapot jylläsivät jaloissa...
Kunuholmenin laavu. Tällä kertaa muistimme pakata matkaan mukaan vanhan porontaljan, jonka päällä oli kiva istuskella.
Ensin piti kerätä poltettavaa, onneksi saarella oli pari kaatunutta keloa joista sai kuivia oksia:
Eväinä oli perinteiset kaksi pokaa makkaraa jotka grillasimme laavulla. Niitä ennen keitettiin kuiteskin makoisat nokipannukahvit.
Liekeissä :)
Laiturilla oli hyvä harjoitella perhonheittoa :). Ei ihan vielä ole laji hallussa, sen verran holtittomasti lentää että jos olisi siiman päässä oikea perho koukkuineen niin hullusti siinä kävisi :D!
Mamma tähyili taivasta kotkien toivossa ja onneksi odotus palkittiin. Neljä eri kotkaa nähtiin taas!
Lokit ottivat siivet alleen kun kotkat ilmestyivät:
Kunuholmenin laituri:
Mäntysaarta tähyilemässä:
Kunuholmen Mäntysaaresta päin:
Parrat saivat taas koko päivän vapaana viipottaa! Ja kyllä ne nauttivat!
Auringon pikkuhiljaa painuessa lähdimme tarpomaan hikisen matkan takaisin autolle...
Välillä tsekattiin jään paksuutta pilkkireijistä. Ei huolta, monta kymmentä senttiä ja välillä monta metriä!
Pala sateenkaarta:
Valonkantaja :)
Huh! Takaisin autolla!
Väsyneinä mutta onnellisina. Kyllä se mieli lepäsi tälläkin reissulla, kun pääsee edes päiväksi luontoon niin sillä jaksaa taas pitkälle.
