Erä-Parrat

Erä-Parrat

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Yö Sipoon saaressa 17-18.4


Kovasti oli hinku jo päästä hieman relaamaan luonnon rauhaan. Tuntui että viime reissusta on ikuisuus ja normi elokin on heittänyt härän pyllyä tämän kaiken korona-epidemian myötä.
Koronan ja Uudenmaan sulkemisen myötä ihmiset ovat hakeutuneet enemmän luontoon oleilemaan joten muu luontoilu kuin kumiveneellä karkuun karauttaminen ei tule nyt oikein kysymykseenkään... Ei todella haluta yleisille retkipaikoille kylki kyljessä muiden kanssa oleilemaan.

Joten lähdimme etsimään omaa rauhaa Sipoon saaristosta.
Oli luvattu sen verran tuulta että ulompana olevat saaristot koettiin mahdottomiksi kumiveneellä saavuttaa, joten päätimme kokeilla onneamme päästä Norrkullalandetin edustan saariin.





Neljän kilsan puksuttelun jälkeen rupesimme etsiskelemään tyventä kohtaa jostain, ja kaikkein tuulettomin paikka näin luoteistuulella löytyi Torrvedsholmenin eteläpuolelta.



Kumppari saatiin kiskastua (muutaman kiven siirtelyn jälkeen...) nätisti aloilleen kahden ison kiven väliin. Nyt toivottiin vain että vesi ei laskisi vuorokaudessa kovin paljoa, muuten venettä olisi aika hankala saada pois kivien väliköstä...


Kotateltalle löytyi ylempää rinteestä kiva tasainen paikka. Tähän kohtaa ei tuullut juuri lainkaan ja hiki lensi kun kamoja raahattiin leiripaikalle.



Nuotio saatiin kallioille, siinä oli mukava istuskella ja tuijottaa joko tulta tai hienoa maisemaa.




Siika-onget olivat tietysti mukana mutta kukaan ei käynyt kelloja kilauttamassa, saati matoja katsomassa.



Muita veneilijöitäkin nähtiin jo. Purjeveneitä suurimmaksi osaksi, muutama avovene ja sitten sota-alus.



Kivan tuntuinen saari. Saaren pääsee kiertämään ympäri polkua pitkin. Toisella puolelle oli vain ihan älytön tuuli niin ei siellä kauaa aikaa tullut vietettyä.





Aamukahvit auringon sarastaessa kotateltassa. Ah...
Nyt ei ollut ihan niin kylmää kyytiä yöllä kuin silloin maaliskuun alussa Äggskärissä. Telttakaan ei jäätynyt, lämpömittari näytti nollaa aamulla.



Vanha Pappa eli Toukka-Parta se viihtyi vain kotateltan uumenissa makuupussissa. Aurinkoa tultiin välillä kyllä paistattelemaan. Alkaa tassussa painaa jo.




Pikkaisen nakkipyttipannua ennenkuin alkaa taas tavaroiden pakkaaminen ja roudaaminen :) 


Käytiin ennen lähtöä saaren toisella puolella katsomassa että mimmoiseen keliin sitä joudutaankaan ja voi rähmä että siellä puhalsi vieläkin...


Vene oli junttautunut mukavasti niiden kahden ison kiven väliin johon se parkkeerattiin, koska se vesi oli tietysti laskenut sen kymmenen senttiä :D. Pikkaisen joutui töitä tekemään ennenkuin saatiin se takaisin vesille...


Tavaramäärää...huoh.  

Kotimatka oli aivan kamala. Meri oli vaahtopäänä ja aallot pärskyivät päin pläsiä. Tunnin kärsimysnäytelmän jälkeen päästiin märkinä takaisin Kalkkirantaan. Valitettavasti aallokon kuvaaminen oli aivan mahdotonta joten ei kuvatodistetta siitä :D


Tästä reissusta opittiin kyllä se että turha lähteä kumiveneellä liikkeelle jos tuulet lupaavatkaan kympin pintoja... vaikka kumppari lipuu ne ihan kivasti eikä missään vaiheessa mitään vaaraa ole että se keikkaisi niin mukavaa se ei siltikään ole.
Seuraava reissua silti jo odotellen :)