Erä-Parrat

Erä-Parrat

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Syyskauden aloittelua Äggskärissä



Muutamaan viikkoon ei sää sallinut veneellä liikehdintää, mutta heti tartuttiin tilaisuuteen kun huomattiin pieni tuuleton aukko syyskuisten myrskyjen välissä.
Eli venelaituriin sitten ja veneen nokka kohti tuttua Äggskärin saarirykelmää Porvoossa.



Saareksi valikoitui ainut tyhjä laiturinen, tuttuakin tutumpi Långholmen. Teltan paikkaa aikamme pähkäiltyä päätimme sijoittaa sen laiturin viereen rantaan tuulien takia. Tulohetkellä alkoi pohjoistuuli puhaltaa ja laiturin ranta oli ainut lämpimän tuntuinen paikka.

Sen verran viileetä keliä luvattiin yöksikin että nyt vaihtui kupoliteltta jo kotateltaan ja sen kamiinan ääressä tunnelmointiin ja lämmittelyyn. Toki ihan vieressä oli grillikotakin mutta ei siellä istuminen paljoa lämmitä jos puhaltaa 12 metriä sekunnissa :)


Aika vähän oli tässä saaressa enää puuta jäljellä...

Iltapäivällä se tuuli sitten hurjeni ja kääntyi länteen.


Äggkäriin on muuttanut harmaahaikara vai olikohan useampiakin? Äänekkäästi huudellen lenteli ristiin rastiin saarirykelmässä koko viikonlopun ajan.


Aurinko laskee puoli kahdeksan maissa jo ja nousee kuuden aikaan aamulla. Tasku- ja otsalampuilla alkaa olla käyttöä taas. Tai sanotaanko että alkavat olla aika ehdottoman tärkeitä pakata mukaan.

Kinkku-metwursti munakasta :)


Lauantaina kierrettiin saarta etsien taimenta mutta ei kuulunut eikä näkynyt. Vanhaherra-Parran kierros kulki osittain aikalailla olkapäällä taas :)... Täytyy miestä auttaa mäessä tai tässä tapauksessa jyrkillä kallioilla.

Joutsenilla on isot poikaset jo näin syksystä







Hieno keli oli koko viikonlopun, jollei tuulia lasketa jotka välillä yltyivät puhaltamaan niin että kotateltan liepeet vain läpättivät. Öisin oli viisi astetta lämmintä ja päivällä varjossa 10-15 astetta.

Paikalliset sorsat olivat aikast kesyjä, muutaman metrin päähän pääsi niiden touhuja tarkastelemaan ilman että häiriytyivät. 


Ainut miinus tulee tästä viikonlopusta luonnossa että se ei kuulostanut luonnossa ololta ollenkaan yö-aikaan... viereisessä saaressa vietettiin kuulemma kesäkauden päättäjäisiä ja musiikki pauhasi aikalailla öisin...


Makkaraa ja valmis pussipastaa



Sunnuntaille oltiin taas luvattu iltapäivälle tuulien nousua, joten herättiin aikaisin, laitettiin lihapulla-munakasta ja kahvia, ja siitä sitten nopsasti kamat kasaan ja kotia kohti.


Summasummarum. Ehkä pitää vielä odottaa muutama viikko että nämä kesäkausien päättäjäiset yleisillä retkeilysaarilla loppuvat (eikä pahalla), että pääsee nauttimaan syksyyn ja hiljaisuuteen kääntyvästä luonnosta. 

tiistai 1. syyskuuta 2020

Kesäkauden päätösretki eli venetsialaisten viettoa Onaksessa

Kesäkauden päätösjuhlia eli venetsialaisia vietetään aina elokuun lopussa. Illat alkavat pimetä ja syys saapua. Ilma ja meri kylmetä. 

No, ei tänä vuonna ollut niin kylmää ainakaan vielä, meri 18 astetta ja aurinkossa varmaan 25 astetta. Eli loistava tilaisuus käväistä hetki saareilemassa kun tuuletkin pysyivät maltillisina.



Paikaksi valikoitui pitkästä aikaa Onaksen etelä-kalliot. Paikkahan on tuttu Napoleonin sarkofagistaan. Tarina kertoo että Napoleon tilasi tämän graniittimöhkäleen sarkofagiaan varten mutta sota esti laivaa hakemasta kiveä. Ja siinä se lepää vieläkin, odottaen noutoaan :)


Nämä Onaksen eteläkalliot ovat kyllä hieno paikka. Sileää punertavaa kalliota joka toimii hyvin terassina. 



Saaressa riittää hyvin poltettavaa puuta. Heti kallioiden vieressä on hakkuu-aukio josta löytyy poltettavaa nuotioon.


Ruuaksi oli mukana valmis salaattia ja makkaraa, joten tällä kertaa ei sen ihmeempiä kokkailtu.


Mukana oli tietysti asiaan kuuluvasti venetsialais-kynttilät! Innolla odotettiin iltaa ja pimeyttä että saatiin ne valaisemaan rantakallioita.


Auringon painuessa mailleen tehtiin lenkki metsän halki Napoleonin kivelle.




Sadekuuroja mantereen puolella


Oli kyllä hieno ilta. Mailleen painuneen auringon loimutusta ja toisella puolella kuu jo nousi.


Kynttilöiden valossa



Ja loppujenkin pilvien väistyessä tuli tähtitaivas esiin. Huoh.


Yhden yön retkeksi tämä reissu jäi. Seuraavana päivänä luvattiin sadetta illan suussa...


...ja tuulen nousua. 

Nämä Onaksen eteläkalliot ovat mukava paikka jos puhaltaa pohjoisen suunnasta, mutta ei jos puhaltaa mistä tahansa muualta. Vaikka ankkuri tarttuukin aina tosi hyvin täällä pohjaan kiinni.




Ennen sivistyksen pariin paluuta kerkesimme vielä aamukahvia juodessa seurailemaan haukkojen kisailua. 


Leiri purettu



 Kuulasta ja tuuletonta syksyä odotellen!