Kalastaja-Parta on poissa.

Kalastaja-Parta siirtyi tänään kalastelemaan taivaallisille kalastusmerille melkein 12-vuoden iässä.
Suru ja ikävä on suunnaton meillä jäljelle jääneillä Erä-Parroilla.

Miten aika voikin kulua näin nopeasti. Aivan liian nopeaan. Vaikka kerittiinkin seikkailemaan yhdessä monet reissut, niin vielä oltaisiin voitu jatkaa seikkailemista.

Kalastaja-Parta rakasti luonnossa oloa. Se monesti teltat ja leirin jo purettuamme, jäi istua nököttämään autiolle leiripaikalle, "ei mennä vielä, jäädään tänne". Voi kulta.

Se rakasti kalastamista yli kaiken. Se pystyi katsomaan virvelin heittämistä tuntitolkulla, piittaamatta sateesta tai kylmästä tuulesta. Etutassut piti saada veteen myös aina, sillein hän tunsi olevansa kalassa itsekin.
Kalastamisen alkeita hän yritti kovasti opettaa viime kesinä jo omalle pojalleen, Pikku-Parralle. Varmaan isän perintönä.

Viimeisenä vuotena alkoi terveys pettää ja tassu jo kovin painaa. Mentiin loppuun saakka Kalastaja-Parran ehdoilla, matkanteko hidastui, lämmikettä piti olla vanhukselle enemmän ja Parran piti päästä aina välillä lepäämään.
Viimeiseen päivään asti Parran häntä jaksoi vielä heilua ja ruoka maistui. Ruumis petti. Vanhuus ja sairaudet ottivat vallan. Päätimme tehdä viimeisen palveluksen uskolliselle ystävällemme.
Levollisin mielin, Mammaa koko ajan silmiin katsoen, kuin kertoakseen kyynelehtivälle Mammalle ja Papalle että "ottakaa rauhassa, kyllä minä pärjään ja kyllä me vielä näemme", sinä lopulta suljit viimeisen kerran silmäsi ja nukahdit ikuiseen uneen.

Sydäntä särkee jumalattomasti, kaikki miljoona muistoa tulvii mieleen. Kyyneleet valuvat.
Meidän lapsi on kuollut, tuntuu siltä. Meille se oli meidän lapsi.

Mutta nyt tästä on alettava ajattelemaan jäljelle jääneiden Partojen parasta ja vielä tulevia seikkailuja, joita kunnioitamme tänä kesänä Kalastaja-Parran nimeen.

Isukkia ikuisesti kaivaten: Mamma, Pappa, Toukka-Parta ja Pikku-Parta

Pitkänperjantain pilkintä

Pääsiäisperjantaille luvattiin lämmintä plussakeliä. Meren jää ei enää hirveästi houkuttele, vaikka sielläkin kuulemma on jäätä ihan monia kymmeniä senttejä, joten päätimme kasata kamppeet autoon ja huristaa pieni tovi tänne "salaiselle" järvelle. (Emme siis paljasta vieläkään tätä "erämaajärven nimeä koska ajattelimme kesälläkin tänne ehkä poiketa...).
Täällä saa rauhassa olla.

Kaloiltakin sai kyllä rauhassa olla. Nooh, kalaa tärkeämmäksi nousee kuitenkin tämä luonnossa fiilistely :).
Järven laavulla törmäsimme muutamiin makkarankäristäjiin mutta yhtään pilkkijää ei koko päivän aikana näkynyt. Aivan ihana hiljaisuus. Ainut joka piti mekkalaa oli järven jää, se kumisi ja natisi ja huokaili koska yöllä oli ollut yli kymmenen astetta pakkasta ja auringon noustua ilma lämpeni plussan puolelle.
Jäätä oli melkein kairan verran eli ei mitään hätää.

Saunateltta kaminalla sekä puusäkki pakattiin mukaan jos Parroille tulee vilu, mutta ei ne pahemmin palelleet. Vihaamiaan takkejakaan ei heille pakotettu päälle.

Retkiruuat eli perinteisesti makkarat ja nuudelitkipot valmistuivat kätevästi kaminalla.

Välillä ihasteltiin kotkien liitelyä taivaalla.

Vaihdettiin pilkintäpaikkaakin mutta äh, ei mitään. Yhden kerran vain joku kävi tömäyttämässä pilkkiä mutta ei tarttunut kiinni. Kaikukin näytti aikalailla tyhjää.

Seitsemän tuntia vierähti todella nopeasti ja illan suussa pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme kotimatkalle.

Ihana irtiotto taas arjesta. Tässä alkaa tulla jo aivan kesää odottava fiilis kun auringon valoakin riittää jo pitkälle iltaan!

Karhukuva-valokuvanäyttely Pasilassa

Ajatus näyttelystä lähti viime kesän Lapin reissulla kun kävin taas kuvaamassa karhuja ja käteen jäi aika määrä ihan hauskojakin kuvia nallukoista. Jaksaisivatko ihmiset vielä kiinnostua karhukuvista?
Karhuista kun on jo kovin paljon kuvia. No pakkohan se on vain kokeilemalla selvittää :).

En ole ikinä aikaisemmin minkään sortin näyttelyä pitänyt, eikä näyttelypaikoistakaan ole mitään käsitystä mutta nettiä selatessani osui silmiin artikkeli eräästä valokuvanäyttelystä Pasilan kirjastossa. Ei muuta kuin sitten hakemusta kirjastoon näytekuvien kera ja huhtikuulle näytettiin vihreätä valoa kirjaston puolelta.
Näyttelyn nimi oli jo selvillä, mutta haastavinta oli lähteä karsimaan monesta kymmenestä kuvasta niitä paria kymmentä. Loppujen lopuksi kun kävimme talvella katsomassa näyttelypaikkaa niin totesimme että ei sitä kahtakymmentäkään mahdu sinne, vaan siitäkin joutui karsimaan kuuteentoista kuvaan.
Sitten piti keksiä missä vedokset teettää, minkälaiset kehykset hommaa ja nimet jokaisella kuvalle.
Enää olisi pystytystä vaille paketissa tämä näyttely ja se onkin se stressaavin juttu. Kirjastolla on nimittäin ihan älyttömän pieni parkkihalli eikä ole löydetty ihan läheltä muitakaan parkkiksia joista kuvat olisi helppo saada kirjastoon sisään. Täytyy vain toivoa että johonkin auton saa kun pystytyksen aika tulee.

Näyttelylle ei tule avajaisia tai muuta semmoista, se vain sitten on siellä jos joku haluaa käydä katselemassa karhuja. Pöydältä löytyy vieraskirja, kiva olisi saada palautetta ja terveisiä sinne :).

* Lisätty 3.4:

Näyttely on nyt pystyssä :)

Norrkullalandetissa mökkeilemässä viikonloppu!

Saatiin alkuviikosta idea minilomaan joka olikin sitten tosi nopsaa jo toteutusta vaille!
Eli vuokrattiin mökki saaresta, Seasongilta Sipoon Norrkullalandetista viikonlopuksi ja jäitä pitkin sitten käveltiin Kalkkirannasta sinne perjantaina.
Pakkasta on ollut ja pidellyt täällä etelässäkin ihan hyvin joten luottavaisesti uskalsi lähteä meren jäällä liikenteeseen.
Kahteen ahkioon ja kahteen rinkkaan mahtui vkonloput kamat (...hyvä suoritus Mammalta joka tunnetaan matkatavara-paljoudestaan jo aika yleisestikin...).
Kalkkirannasta on semmoinen kolmisen kilsaa kävelyä saareen, aika hyvät hapot sai jalkoihin mennessä kun lumi vielä petti joka askeleelta alta...

Seasong vuokraa ympäri vuoden kolmea mökkiään, kesällä saareen pääsee yhteisalus Pörtö Linellä tai omalla veneellä ja talvella jalkaisin tai ilmatyynyalus-Pörtö Linellä:

Kotisivulinkki >     www.seasong.fi

Lämmin mökki odotti pakkasen puremia perillä ja heti pääsi nautiskelemaan vain olemisesta.

Meri. Minä vuoden aikana vain, niin se on niin kaunis...huoh

Lauantai hurahtikin sitten pilkkien ja aina välillä sisällä lämmitellen. Välillä Parratkin tulivat tuoleissaan hetkeksi jäälle palelemaan ja ihmettelemään. Ja sitten ne tyytyväisinä jo jäivätkin mökin lämpöön.

Kello kolmen aikaan alkoi tapahtumaan. Ensiksi näkyi kaiussa kalaa ja sitten tärppäs! Pariinkin kertaan mutta harmillisesti ei saatu ylös kuin tämä taimenen poikanen! 

No sehän tietysti pikaisesti vapautettiin takaisin. Iltapäivä syönti oli aika nopeasti ohi ja sitten kaiku näyttikin tyhjää jo vain. 

Välipalana Hissun ja Tommin sarjasta tuttua Kinkkukukkoa :D

Aivan järkyttävän nopeasti viikonloppu kului. Tämmöisessä paikassa pitäisi saada olla sen viikon tai pari että ei menisi ihan hosumiseksi vaan kerkeisi levätäkin välillä...

Illalla nousi verikuu

Sunnuntai aamuna hetken puukiipijöiden kipitystä kahvin kera seurattuamme pakkasimme tavarat kasaan taas ja siivosimme paikat ja lähdimme patikoimaan takaisin Kalkkirantaan. 

Pikku-Parta keksi kuinka säästää omia töppösiään...