Mietittiin jo viikolla että mihin uuteen paikkaan sitä koettaisi leirin pystyttää seuraavaksi, täällä Porvoon saaristossa. Johonkin missä saisi sitä omaa rauhaa ja jossa olisi jotain uutta koettavaa.
Ja niin se molemmilla oli heti tullut mieleen että Glosholmenin entisessä sotilas-ja merivartiosaaressa leireily oli vielä kokematta!
Ei muutakuin tutkailemaan rantoja, pääsaaren isoon betonilaituriin kiinnittyminenhän kun on kielletty (vaikka sekin ollaan tehty, niin ei kuitenkaan kehdata moneksi päiväksi sitä tehdä..kts. aikaisemmat postauksemme Glosholmen).
Mutta sitä ennen piti käydä tankkaamassa venettä ja korjaamassa sitä taas hieman. Sitä varten aloitettiin reissu Emäsalon Gulfilta, niiden laiturissa oli hyvä vaihtaa vedenerotin-suodatin moottorista (taas alkoi vinkumaan että vettä bensan seassa...huoh..).
Samalla otettiin kahvit terassilla.
"Räyh-räyh-räyh!"
Terassille oli tullut koirapatsas jota vanhat hölmöläis-Parrat erehtyivät pitämään oikeana koirana.
Pikku-Parta pisti kunnon mekkalan tälle "coolille" tyypille, ja vanha Toukka-Partakin hiipi varovasti tekemään tuttavuutta. Takapuoli piti haistella että onko uros vai narttu ja sen jälkeen voitiin vasta kavereita olla... :D
Emäsalosta sitten ajelimme pikkuhiljaa Äggskärin suuntaan ja sen ohi Glosholmeniin päin.
Kävimme ennen Glosholmenia muutamaa uutta paikkaa tutkailemassa, toinen oli hienon hiekkarannan omaava saari Glosholmenista länteen päin, nimeltä Tunnholmen. Ensin ajattelimme peräti jäädä sinne mutta sitten huomasimme hyvin kulahtaneen kyltin rannassa. Luonnonsuojelu-alue.
Ja google tiesi kertoa että tosiaan saari on yksityinen ja vuodesta 1932 asti ollut luonnonsuojelu-alue.
Tunnholmenin pohjoiskärjen hiekkarantaa
Monesti ollaan luettu että se kuuluisa Tove Janssonin luoto sijaitsee näillä main, eikä vielä olla sitä aikaisemmin käyty vilkaisemassa, niin nyt päätettiin etsiä se. Eli veneen keula kohti Klovaharunia.
Ja hetihän se löytyi kun ajeli suoraa linjaa Tunnholmenista ulkomerelle päin.
Luodollehan ei saa rantautua vieraat, paikka on yleisölle auki yhden viikon verran vain vuodessa. Ja nyt ei ollut se viikko.
Mökissä oli joku tuvanvartija joka kuikuili ikkunasta kun ajettiin luodon ohi. Kyllä hieman harmitti että ei päässyt rantautumaan. Olisi ollut kiva katsella luotoa lähempääkin. No josko me joku vuosi osuttaisiin tänne silloin kun se on "auki"....
Sitten kello olikin jo sen verran iltapäivällä että oli aika lähteä etsimään leirille paikkaa.
Hyvä paikka veneelle ja leirille löytyi Glosholmenin pikkusaaresta, johon pääsee ihmisen tekemää aallonmurtajaa pitkin itse saaresta.
Tänne ei aallot yllä länsi, etelä, tai itä-tuulella!
On aivan mahtavaa aina herätä suoraan luontoon. Seuraava päivä valkeni pilvisenä, mutta ilma oli lämmin koko yön. Aamu kuudelta nuotio tulille ja nokipannu-kahvit porisemaan... voiko parempaa ollakaan kuin aamupalaa ja kahvia nautiskellessa seurata luonnon tapahtumia kiireettä.
Saaren luodoilla näkyi useita harmaahaikaroita.
Toka pannullinen jo... nam...
Meillä oli mato-onget mukana, ja pari kertaa siikakello helähti soimaankin. Ja sieltähän tuli taas kerran näitä sinttejä vain...
Pikku-saaren kierros
Kalliolta löytyi kirje :D
Vanha Toukka taas camoutuu hyvin kallioihin...
Aivan huikean tyyntä
Kävelimme Glosholmenin saaren eteläkärjestä löytyvälle majakalle.
Majakka on räjäytetty v. 1940 sodan aikana, mutta sitä ennen se on nuorta Tove Janssonia kerennyt innoittamaan muumi-tarinoihin. Tovehan vietti täällä saarella lapsuutensa kun hänen isänsä oli töissä täällä.
Ja nyt ensimmäistä kertaa meidän kohdalle sattui että majakan ovi oli auki!
Kivahan näitä historiallisia kohteita on käydä tutkimassa!
Illan saapuessa paistoimme hieman pizzaa Trangialla. Aika makoisia niistä tuli!
Kyllä nämä päivät ja tunnit kuluvat luonnon parissa niin haipakkaa että huoh. Klo 6.00 herättiin tähänkin päivään ja auringon laskiessa kömmimme makuupusseihin.
Onneksi tuli yöllä havahduttua hereille! Aivan mielettömän hieno tähtitaivas oli kattonamme!
Ja ensimmäistä kertaa tuli merellä nähtyä linnunratakin!
Kyllä täällä kelpasi uinailla, tähtitaivaan huomassa...
Sunnuntai-aamu valkeni purppuraisena. Tulet nuotioon, kahvia ja aamupalaa. Hetki vielä luontoa ja sen kiireettömyyttä. Ja sitten tuli aika purkaa leiri, pakata vene ja siirtää itsensä takaisin arjen huminaan...
Kiitos Glosholmen. Ei tiedetä että päästäänkö enää ikinä tästä paikasta nauttimaan, koska huomasimme että tämä koko saari on myynnissä juuri parasta aikaa...
Toivottavasti saaren ostaisi joku matkailu-yrittäjä joka laittaisi paikan hienoon kuntoon ja avoimeksi vieraille.
