Oi meritaimen...kun mitallisen saisi...

Erä-Partojen Pappa on käynyt koko tämän sääsuosiollisen syksyn taimenta pyytämässä merellä. Taimenia on ja on tullut, mutta se mitallinen loistaa poissaolollaan. Tuolta kun klikkaa niin löytää erään Papan reissun videon > Pappa kalassa

17.10 lauantaina lähdettiin sitten koko porukka yhdessä vetelemään koska sää oli poikkeuksellisen hyvä vielä näin lokakuuksi. Parrat pääsivät tuivertamaan partojaan tuulessa ja Mamma kuvailemaan.
Yhdessä vavassa käväisi joku kiinni mutta harmillisesti ei kuvamateriaalia siitä kun pääsi irti ennen nostoa.
Lopuksi kävimme grillaamassa makkarat hiljaisessa Hakasalossa. Näin toteutui taas kerran unelma luonnon rauhasta :).

Laiturissa oli vielä aika paljon veneitä:

Ja bongattiin merikotka liitelemässä Tolkkisen yllä:

Hakasaloa

Pimeä tulee jo aikaisin, kuuden jälkeen oltiin jo kotimatkalla...

Veneilyretki Norra Sandö 25.-27.9

Säätiedotus lupasi niin hyvää säätä vielä näin syyskuun lopulla että päätimme tehdä syksyn viimeisen, koko perheen telttailuretken veneellä.
Lähdimme perjantaina heti töiden jälkeen kiireellä, että kerkeisimme löytämään kivan leiripaikan ja pystytettyäkin sen ennenkuin pimeä yllättää kahdeksan maissa.
Ensin suuntasimme Äggskäriin, varmana siitä että ei siellä muita pahemmin olisi. Mutta olihan se täynnä kuin turusen pyssy. Plääh. Muutkin olivat tajunneet viikonlopun hyvän sään!
Sieltä kiirehdimme sitten Norra Sandöön, ja lucky us! Ei ketään! Saimme viettää perjantai-illan täysin yksinämme saarella :).
Lauantaina sitten alkoi sinnekin valua porukkaa puolen päivän jälkeen. Mutta ei se meitä haitannut, saimme kalastella rauhassa aamupäivän.
Sää pysyi suosiollisena, vain kerran lauantai-päivänä sataa tihrutti vartin verran, muuten oli hyvä keli. Aurinko paistoi ja yölläkin oli lämmintä. Ei tullut kylmä kertaakaan.
Kalatapahtumia ei tullut kaikesta yrityksestä huolimatta. Taimen taitaa olla vielä ulkomerempänä, merivesi oli 14-15 astetta lämmintä vielä.
Lauantai-iltana tutustuimme uusiin tuttavuuksiin, kun jo aiemmin päivällä saarella poikenneet isä ja poika tulivat nuotiolle paistamaan makkaraa. Ja jutun aihetta piisasi heidän kanssa lapin reissuista kalastukseen ja valokuvaukseen sekä vielä koiraharrastamiseen :).

Muutamia kuvatuksia viikonlopun reissulta:

Leiriä, vallattiin nuotiopaikka... (muiden harmiksi.. tsooori..)

Ilman tietotekniikkaa ei näköjäs voi enää lähteä minnekään...

Isä-ja poika-tuttavuuksien vene :)

Emäsalon sillalla näkyi taas hurjapäitä mennessä:

Veneilyviikonloppu Björkholmenin saaressa 21-23.8

Perjantaina lähdettiin heti töiden jälkeen viikonlopuksi merelle, koska oli luvattu todella herkullista säätä vielä näin elokuun loppuun. Keli olikin aivan mahtava koko vkonlopun, Mamman vointi taas ei niinkään. Mammalla oli jonkin sortin vatsatautia jo lähtiessä, joka sitten paheni sunnuntaihin mennessä, niin että kipujen vuoksi piti maanantaina peräti mennä lääkärin pakeille.
No mutta siitä sen enempää vaan jatketaas eräturinoita :).
Päätimme heti lähteä sen kummemmin suunnittelematta katsastamaan leiripaikkaa Björkholmenin liepeiltä, ja kylläpäs meitä onnistikin. Viime vkonloppuna bongaamamme "laguuni-poukama" oli vapaa! Jes! Vene sinne ja leirin pystytykseen. Saimme olla omissa rauhoissamme koko viikonlopun hienossa lahdelmassa.
Kuvat kertokoon taas:

Pikku-Parta lämmittelee iltanuotiolla :)

Ja Pappa hoitaa puhelintaan :)

Parroilla oli taas mukava viikonloppu kun saivat vapaina rillutella ja toteuttaa itseään :) 

"Hali sulle Iskä"

Pappa korjasi venettä:

Päivemmällä saatiin vieraita :), kaveripariskunta tuli uuden veneensä neitsyt-ajelulla tervehtimään meitä.

Vanhus vanhalla veneellä ja vieressä uusi sukupolvi

Hei, hei, oli kiva treffata!

Mamma iltapäivä-levolla:

Ja sitten harrastettiin hieman vesileikkejä:

Tai siis Mamma ja Pikku-Parta harrastivat...

Pieniä kalojakin polski laguunissa kovin:

Lauantai-illan kuhan uistelukierrokselta: (tyhjää oli...)

Partoja rantaan:

Luonnon oma verkkoyhteys:

Sunnuntai aamuna alkoi kerääntyä sinilevää rannalle, lähtiessä saaren lähivedet olivat jo ihan levässä. Kiittelimme onneamme että se tuli vasta lähtiessä. Kurjaa.