Aika lailla kelit muuttuivat täällä Kilpisjärvellä taas. Kun tulimme oli hellepäiviä ja sitten se vaihtuikin alle kymmenen asteen vesisade-tuuli-ilmoiksi.
Ja semmoisina päivinä nuo vanhat, kermapersus-Parrat ovatkin halunneet oleilla vain mökin lämmössä, takkatulen ääressä. Se siis tarkoitti sitä että meijän, Mamman ja Papan piti käydä vuorotellen hieman toteuttamassa itseämme tunturissa, siellä vesisateessa.
Parrat saatiin sateessa juuri ja juuri Tsahkalin lenkille :D....
Pikku-Parta tietää missä isot porot eli Salmivaaran herrat ovat päivisin... ollaan ne niin useasti yllätetty kalottireitin varrella sijaitsevan sahan katoksista että Pikku-Parta muistaa kyllä olla tarkkana täällä...
Lumi tuli aikaisin tänä vuonna :D
Pappa käväisi perinteisen Haukijoen reissun yksinään kalastelemassa. Ei mitään. Ei edes havaintoa enää minkään sortin kalasta. Viisi vuotta sitten kun sielläkin tehtiin lukuisia taimen havaintoja, sekä saatiin se 47cm rautu. Alkaa tuntumaan että nämä kaikki tienvartta lähelläkään olevat paikat ovat jo kalastettu loppuun...
Mamma on käynyt sadepäivien lenkkejä tekemässä yksinään Kukkulajoen takana avautuvassa tunturissa. On se vain hienoa kävellä erämaassa törmäämättä kenenkään tuntitolkulla. Tulee oikein himo kurkata vielä tuon kukkulan laelle ja siitä vielä seuraavan. Muutamat sarvetkin on löytynyt kotiintuomisina.
Perjantaina luvattiin sitten hyvää keliä taas tunturiin, ja päätettiin toteuttaa perinteinen Jiehkas-järven kalastelureissu, Partojen kera.
Pienen patikan jälkeen kirkasvetinen tuttu järvi aukesi esiin. Ollaan täällä telttailtu useasti.
Heti rantakivikoissa nähtiin siikaa pyörivän. Ou jes! Ei muuta kuin "varmat" vieheet virveleihin ja heittelemään!
Mutta voi itku, eihän niille kelvannut sitten mikään! Useasti saatiin vieheitä uitettua suoraan siian eteen mutta ne eivät eväänsäkään liikauttaneet! Ei sitten minkäänlaista kiinnostusta!
Toukka-Partaakin alkoi tympäsemään ja se veteli rantavarvikossa vain nokosia...
Mamma ja Pikku-Parta heittivät jo kirveen veteen tai virvelin varvikkoon, ja päättivät lähteä edes hieman maisemia katsomaan ylempää tunturista.
Ja kyllä ne lumitunturi-huiput sieltä hyvin aukesivatkin. Pikku-Parta on semmoinen maisemien ihailija, tykkää seurata korkealta mitä alapuolella tapahtuu.
Puron ohi kävellessä Mamman huomio kiinnittyi pesässään olevaan kiirunaan joka hipihiljaa aika hyvin sulautuu vallitsevaan maastoon. Rauhassa sai kiiruna olla.
Mamman ja Pikku-Parran kapuillessa tunturissa, Pappa oli tavannut alhaalla järvellä toisen kalastajan joka tuli kokeilemaan onneaan perhoilla. Kalapaikkoja ja tarinoita siinä vaihdettiin. Pappa ihmetteli että kun on veto-uistellut tässä jo pari viikkoa Ala-Kilpisjärveä eikä ole mitään tullut, niin syy saattaa osittain olla siinä että paikalliset tietävät rautujen talvehtimispaikat ja käyvät ne isot pilkkimässä talvisin pois. No siinä turinoinnin jälkeen lähti perhomies hommiin ja nähtiin kun se vastarannalta sai siian. Meidän vieheet eivät kelvanneet mutta perhoista siiat olivat tällä kertaa kiinnostuneita. Hienoa että täällä sentäs vielä kalaa on!
Päivän mittaisen siian narrailun jälkeen jouduimme heittämään reput takaisin selkään ja leuka rinnassa lähteä lampsimaan takaisin autolle päin. Tällä kertaa Jiehkas jätti meidät kalattomiksi :)
Vanha Toukka-Parta sai osittain kantokyydin kun alkoi taas tassussa painamaan. Ei se ihan näin loppu ollut mitä kuvassa näyttää, tajuttomalta peräti, loppumetrit tassutteli ihan omin töppösin autolle :)
Kala-onneemme pettyneinä lohduttauduimme sitten tortilloilla...
Lenkkeilyä tunturissa Partojen kanssa kun hyvä ilma sen sallii. Vieläkään ei ole räkkää täällä. Ei edes erämaa-pusikoissa. Mutta ihmekö se kun lämpötilat on sitä 4-9 astetta. Se on oikein hyvä lämpötila!
Salmivaara
Sunnuntaina kävimme siis ensin väsyttämässä Parrat parin tunnin tunturilenkillä, jotta he jäisivät mukisematta mökkiin keskenään.
Ja me päästäisiin kunnon kalaan. Ja kunnon kalassa sitä tulikin käytyä.
Siitä teimme videon teille:
Hieman pelättiin että onkohan joku tämänkin paikan jo kalastanut tyhjäksi, mutta ei ollut!
Varmaan ymmärrätte että emme paljasta paikkaa...
Reilu 40 harjusta, isoin yli 40cm, mutta tavoiteltua yli 50cm ei osunut kohdille...
Järripeippo-pariskunnan saattelemina poistuimme tältä salaiselta harri-järveltä hymyssä suin... :)
