Talvilomalla saaressa

Talviloma koitti vihdoin ja viimein!
Hieman jännitettiin että kerkiääkö jäät sulamaan merestä ennen loman alkua koska lomapaikkamme sijaitsi saaressa puolen tunnin ajomatkan päässä venepaikalta. Vuokrasimme mökin eräästä saaresta Porvoon edustalla.
Huh, tiukille se menikin, pari viikkoa ennen loman alkamista jäät sitten sulivat pois ja saatiin vene laskettua. Myöhässä kevät oli tänä vuonna!

Saimme viettää täällä ruhtinaalliset kaksi viikkoa ja pari päivää! Aivan mahtava paikka!
Välillä piti toki käydä maissa kaupassa mutta muuten päivät kuluivat mökillä merta fiilistellen tai saarissa seikkaillen.
Kävimme kahden viikon aikana Äggskärissä, Norra Sandössä, Pirttisaaressa, Norrkullalandetissa, Kaivokarilla ja Onaksessa.

Aamut oli ihana aloittaa nokipannukahveilla nuotiopaikalla ja vain kuunnella kuinka linnut liversivät, haahkat pulputtivat ja tuli rätisi.
Aivan mahtavat kelit vielä osui kohdalle niin täytyy sanoa että elämä oli pelkkää nautiskelua pari viikkoa!
Aurinko helli ja meri oli luvattomankin tyyni!

'

Ensin matkasimme Äggskäriin seikkailemaan, kahdella pikku saarella hieman kalasteltiin ja Mamma  miinaharavoi metallinpaljastimellaan, ei löytynyt hautautuneita tölkkejä edes eikä pullonkorkkeja, hienoa että oli näin siistissä kunnossa!

Seuraavaksi ajoimme tunnin matkan päähän Norra Sandöön, tarkoituksena päästä siikaa onkimaan hiekkarannalle, kunnes huomasimme että madot jäi mökin jääkaappiin! Voi prrr!

Metallinpaljastimella löytyi kaikenlaista hauskaa hietikoilta, omituisia sulaneita metalliklönttejä, grilliritilää, pullonkorkkeja ja klipsejä, mutta sitten myös tämmöinen kokonainen pallogrilli :D

Mikä keli!!!

Välillä piti pitää huilauspäivä mökillä ja nauttia ihan vaikka kuplivaa paljussa

Tai sitten herkutella hieman hampurilaisilla...

 ...tai muurikkaletuilla...

Ja aamulla pannukahvia sekä saaristolaisleipiä :)

Sauna lämpesi harvase ilta.

Ja sitten tutkittiin karttaa ja suunniteltiin seikkailuja.

Hämähäkkejä on mökin saaressa todella paljon, tässä hämis yrittää grillin lämpömittarilta pois mutta kun kupu oli niin kuuma että sen jalat meinas palaa, autettiin tikulla takaisin maahan se :D

Mitkä kelit!

Ainut mikä jäi kaivelemaan kahden viikon aikana oli ne kalat :D! Mato-ongella tuli rannasta jotain hitsin kivisimppua ym. räkäsinttejä, siialta myöhästyttiin, ja sitten meri lämpeni ja tyyntyi ihan pläkätyyneksi moneksi päiväksi ja roskaa alkoi kertyä pintaan niin paljon että taimenen vetäminen oli aivan mahdotonta. Vieheet oli roskassa saman tein. 

Yhtenä päivänä päästiin lohta uistelemaan ulos, vieheet ui kymmenessä metrissä mutta kaiku näytti että kalaa oli 30-50 metrin syvyydessä. Eli tyhjää sieltäkin.

Aivan mieletöntä kun ei enää erota että missä horisontti menee kun on niin tyyntä!

Ja voitteko kuvitella että mikä mökin laiturin mato-ongesta tuli eräs ilta :D???  

Kuulemma on Kilkki?

Eräs tuulinen päivä piipahdimme Pirttisaaressa 

Tännehän pääsee yhteysalus Portölinellä myös Kalkkirannasta

 Pirttisaaresta löytyy myös toisen maailmansodan aikaisia vanhoja bunkkereita ja tykkejä joita on kiva tutkailla. Ilmeisesti niitä ei saisi mennä katsomaan mutta jos vain vähäsen katsastaa niin ei se keltään pois ole...

Mökin ikkunasta ihailtiin hienoja auringonlaskuja...

... ja nousuja. Huoh.

Kalat olivat siis tätä tasoa... onneksi on kuivaruoka keksitty! Ei olisi tarttenut kalan varaan laskea...

Eräs päivä makkaraa grillailessamme mökin nuotiopaikalla saimme ihailla kahden uros merikotkan taistelevan naaraan suosiosta! Ja suoraan päämme yläpuolella!

Muita "bongattuja" lintuja:

 Haahkat pitivät kyllä yötä myöten semmoista pulputusta että huhuh.

Ja sitten saimme parina tyynenä päivänä ihailla hylkeitä veneillessä. Useita päitä plopsahteli meren pinnasta ylös ja alas!

Parroista on tullut oikee velikulta-kaksikko. Tuntuu että tukeutuvat toisiinsa ihan eri tavalla kuin silloin kun Kalastaja-Parta oli vielä elossa.

Kalastaja-Parta lähti viimeiselle matkalleen kuukausi sitten. Nyt päästimme hänet vapaaksi laskemalla tuhkat mereen. Ja pidimme hänelle muistotilaisuuden. Näin pystymme merellä aina muistella häntä.

Norrkullalandetissa kapusimme näköala-torniin joka sijaitsee laituripaikalta noin puolen kilometrin päässä.

Toukka-Parta oli helteessä reissusta jo aivan puhki ja Pappa häntä kantoi takaisin veneelle

Norrkullalandetista matkasimme vielä Kaivokaria katsastamaan. Tämä oli Pirttisaaren lisäksi toinen ennestään tuntematon kohde.

 Kaivokari oli aika "ryteikköisen" oloinen saari meille. Ei hirveän mielenkiintoinen.

Norra Sandössä käytiin toisenkin kerran, nyt oli ne madotkin onkia varten mukana mutta vesi oli jo lämmennyt niin että siian kalastus aika meni ohi jo.

 Sataan vuoteen ei ole kuulemma Suomessa ollut tämmöiset hellekelit kuin nyt toukokuussa! Huhuh!

 Pikku-Parrasta on tulossa isänsä tassun jälkien seuraaja, uusi kalastaja-parta :)

Parrat ovat nauttineet täysin rinnoin näistä kahdesta viikosta vapaalla jalalla! Ainut huoli on vain edelleenkin se että he eivät tahdo kakkeja osata tehdä ilman hihnassa lenkkeilyä joten välillä niitä on täytynyt mökin takana olevaan metsään pitänyt lähteä "lenkittää" :D

Vanhassa kunnon Onaksessakin tuli piipahdettua, siellä kun on pari hyvää uimarantaa Partojen pulikoida.

Söderkärin majakkaa kävimme myös lohen uistelun lomassa ihailemassa:

Täytyy sanoa että kaksi viikkoa kului kuin siivillä! Yli 500 kilometriä tuli veneelläkin päkytettyä! Kaikki kiva loppuu aina aikanaan ja taas kerran saimme mielettömän loman viettää. Kiitos M jos luet tätä, mökkinne on todella hieno ja hyvällä paikalla!

Veneilykauden aloitus 28.4

Tänä vuonna veneen lasku menikin myöhäisemmäksi kun jäät ei tuntunut millään lähtevän. Toki ne sitten sulivat todella nopeasti kun ilma pikkasen lämpeni.
Meitä alkoi peräti hieman jännittää että saadaanko vene ajoissa jonkkaan, kun tarvitsemme sitä heti tässä toukokuun alkupuolella erääseen seikkailuun. Siitä sitten myöhemmin :)....

Porvoon yllä roikkui synkkä pilvi massa kun lähdimme matkaan mutta heti Emäsalon ohitettua pilvet rakosivat ja aurinko lämmitti.

Parrat olivat aivan innoissaan, he kun rakastavat sitä että pääsevät nuuskuttelemaan aina uusiin paikkoihin rantauduttuamme.
Hieman ajeltuamme päätimme käydä evästämässä Hakasalossa, joka on Emäsalosta hieman itäänpäin. Täältähän me viime vuonnakin aloitimme kauden yöpymällä teltassa Vappuyön.

Hakasalo on kiva paikka näin keväällä ja myöhään syksyllä ennenkuin sinne parkkeeraa ne muutamat vakio-asukkaat. Nyt se oli autiona ja kyllä sielu nautti kun sai kuunnella meren liplatusta ja haistaa nuotion savun nenässään.
Tästä ne kesän seikkailut taas alkavat! Ihanaa!

Kalastaja-Parta on poissa.

Kalastaja-Parta siirtyi tänään kalastelemaan taivaallisille kalastusmerille melkein 12-vuoden iässä.
Suru ja ikävä on suunnaton meillä jäljelle jääneillä Erä-Parroilla.

Miten aika voikin kulua näin nopeasti. Aivan liian nopeaan. Vaikka kerittiinkin seikkailemaan yhdessä monet reissut, niin vielä oltaisiin voitu jatkaa seikkailemista.

Kalastaja-Parta rakasti luonnossa oloa. Se monesti teltat ja leirin jo purettuamme, jäi istua nököttämään autiolle leiripaikalle, "ei mennä vielä, jäädään tänne". Voi kulta.

Se rakasti kalastamista yli kaiken. Se pystyi katsomaan virvelin heittämistä tuntitolkulla, piittaamatta sateesta tai kylmästä tuulesta. Etutassut piti saada veteen myös aina, sillein hän tunsi olevansa kalassa itsekin.
Kalastamisen alkeita hän yritti kovasti opettaa viime kesinä jo omalle pojalleen, Pikku-Parralle. Varmaan isän perintönä.

Viimeisenä vuotena alkoi terveys pettää ja tassu jo kovin painaa. Mentiin loppuun saakka Kalastaja-Parran ehdoilla, matkanteko hidastui, lämmikettä piti olla vanhukselle enemmän ja Parran piti päästä aina välillä lepäämään.
Viimeiseen päivään asti Parran häntä jaksoi vielä heilua ja ruoka maistui. Ruumis petti. Vanhuus ja sairaudet ottivat vallan. Päätimme tehdä viimeisen palveluksen uskolliselle ystävällemme.
Levollisin mielin, Mammaa koko ajan silmiin katsoen, kuin kertoakseen kyynelehtivälle Mammalle ja Papalle että "ottakaa rauhassa, kyllä minä pärjään ja kyllä me vielä näemme", sinä lopulta suljit viimeisen kerran silmäsi ja nukahdit ikuiseen uneen.

Sydäntä särkee jumalattomasti, kaikki miljoona muistoa tulvii mieleen. Kyyneleet valuvat.
Meidän lapsi on kuollut, tuntuu siltä. Meille se oli meidän lapsi.

Mutta nyt tästä on alettava ajattelemaan jäljelle jääneiden Partojen parasta ja vielä tulevia seikkailuja, joita kunnioitamme tänä kesänä Kalastaja-Parran nimeen.

Isukkia ikuisesti kaivaten: Mamma, Pappa, Toukka-Parta ja Pikku-Parta

Pitkänperjantain pilkintä

Pääsiäisperjantaille luvattiin lämmintä plussakeliä. Meren jää ei enää hirveästi houkuttele, vaikka sielläkin kuulemma on jäätä ihan monia kymmeniä senttejä, joten päätimme kasata kamppeet autoon ja huristaa pieni tovi tänne "salaiselle" järvelle. (Emme siis paljasta vieläkään tätä "erämaajärven nimeä koska ajattelimme kesälläkin tänne ehkä poiketa...).
Täällä saa rauhassa olla.

Kaloiltakin sai kyllä rauhassa olla. Nooh, kalaa tärkeämmäksi nousee kuitenkin tämä luonnossa fiilistely :).
Järven laavulla törmäsimme muutamiin makkarankäristäjiin mutta yhtään pilkkijää ei koko päivän aikana näkynyt. Aivan ihana hiljaisuus. Ainut joka piti mekkalaa oli järven jää, se kumisi ja natisi ja huokaili koska yöllä oli ollut yli kymmenen astetta pakkasta ja auringon noustua ilma lämpeni plussan puolelle.
Jäätä oli melkein kairan verran eli ei mitään hätää.

Saunateltta kaminalla sekä puusäkki pakattiin mukaan jos Parroille tulee vilu, mutta ei ne pahemmin palelleet. Vihaamiaan takkejakaan ei heille pakotettu päälle.

Retkiruuat eli perinteisesti makkarat ja nuudelitkipot valmistuivat kätevästi kaminalla.

Välillä ihasteltiin kotkien liitelyä taivaalla.

Vaihdettiin pilkintäpaikkaakin mutta äh, ei mitään. Yhden kerran vain joku kävi tömäyttämässä pilkkiä mutta ei tarttunut kiinni. Kaikukin näytti aikalailla tyhjää.

Seitsemän tuntia vierähti todella nopeasti ja illan suussa pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme kotimatkalle.

Ihana irtiotto taas arjesta. Tässä alkaa tulla jo aivan kesää odottava fiilis kun auringon valoakin riittää jo pitkälle iltaan!

Karhukuva-valokuvanäyttely Pasilassa

Ajatus näyttelystä lähti viime kesän Lapin reissulla kun kävin taas kuvaamassa karhuja ja käteen jäi aika määrä ihan hauskojakin kuvia nallukoista. Jaksaisivatko ihmiset vielä kiinnostua karhukuvista?
Karhuista kun on jo kovin paljon kuvia. No pakkohan se on vain kokeilemalla selvittää :).

En ole ikinä aikaisemmin minkään sortin näyttelyä pitänyt, eikä näyttelypaikoistakaan ole mitään käsitystä mutta nettiä selatessani osui silmiin artikkeli eräästä valokuvanäyttelystä Pasilan kirjastossa. Ei muuta kuin sitten hakemusta kirjastoon näytekuvien kera ja huhtikuulle näytettiin vihreätä valoa kirjaston puolelta.
Näyttelyn nimi oli jo selvillä, mutta haastavinta oli lähteä karsimaan monesta kymmenestä kuvasta niitä paria kymmentä. Loppujen lopuksi kun kävimme talvella katsomassa näyttelypaikkaa niin totesimme että ei sitä kahtakymmentäkään mahdu sinne, vaan siitäkin joutui karsimaan kuuteentoista kuvaan.
Sitten piti keksiä missä vedokset teettää, minkälaiset kehykset hommaa ja nimet jokaisella kuvalle.
Enää olisi pystytystä vaille paketissa tämä näyttely ja se onkin se stressaavin juttu. Kirjastolla on nimittäin ihan älyttömän pieni parkkihalli eikä ole löydetty ihan läheltä muitakaan parkkiksia joista kuvat olisi helppo saada kirjastoon sisään. Täytyy vain toivoa että johonkin auton saa kun pystytyksen aika tulee.

Näyttelylle ei tule avajaisia tai muuta semmoista, se vain sitten on siellä jos joku haluaa käydä katselemassa karhuja. Pöydältä löytyy vieraskirja, kiva olisi saada palautetta ja terveisiä sinne :).

* Lisätty 3.4:

Näyttely on nyt pystyssä :)