No mutta siellä nyt vietettiin ensimmäistä kertaa koko viikonloppu.
Saari ei ole koolla pilattu, siellä on yksi nuotiopaikka keskellä ja kymmenkunta puuta. Saaren pienuuden takia voisi kuvitella että siellä saisi olla rauhassa, tuskin ketään ehdoin tahdoin tahtoo pienelle saarelle jos näkee että siellä jo porukkaa on. Ja näin olikin. Viereinen retkeilysaari, jonka elämää seurasimme, oli hyvin käytetty. Siellä venettä ja ihmistä lappasi koko viikonlopun taas.
Ensin mekin meinasimme sinne mennä mutta heti ihan kylkeen änkesi jo kaksi venettä (mielestämme aivan älytöntä, tilaa on muuallakin! Mistä näitä ur**ja riittää!) joten päätös olikin sitten selvä. Me emme hae luonnosta sosiaalisia kontakteja vaan sitä luonnon rauhaa.
Aika kului taas saarella todella nopsaa kalastellen, leiri puuhasteluissa, valokuvauksessa ja kokkaillessa. Aivan luvattoman nopsaa. Ennenkuin huomasikaan niin sitä oli taas sunnuntai aamu ja aika lähteä sivistyksen pariin.
Ilma oli vielä todella lämmin. Yölläkin yli kymmentä astetta. Ja merikin huokuu lämpöä vielä. Liian lämmintä taimenelle.
Sunnuntaina aamuna viereisellä saarella huuteli taas se tuttu ääni...
Väsyneet mutta onnelliset Parrat matkalla takaisin sivistyksen pariin. Kyllä se pari päivää vapaana rimputellen vetää mehut pois...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti