Kiirettä on pitänyt, isompi vene tuotti taas töitä tänä keväänä, sitten siellä savon reissulla hajosi tuo kumiveneenkin moottori niin on aikaa mennyt veneiden ja moottorien kanssa painimiseen.
Vihdoinkin saatiin viikolla laskettua ht-vene jonkkaan ja kumiveneen moottori huollettua. Huokailtiin ht-venettä laskiessa että kuinka kiva olisi sillä lähteä viikonlopuksi merelle, mutta oli pakko lähteä testaamaan kumiveneen moottori. Eli kumppari trailereineen auton perään perjantaina ja suunta kohti Emäsaloa.
Emäsalossa oli aikamoinen sumu kun saavuimme paikalle!
Pappa kävi ennen tavaroiden purkua hieman kokeilemassa moottoria, nouseeko plaaniin jne. Tuntuisi että vanha Yamppi on taas toimintakunnossa. Sitten niitä kaikkia kamoja taas sovittelemaan veneeseen.
Aivan älytön sumu kun lähdettiin. Meillähän ei ole mitään valoja tässä kumiveneessä joten laitettiin otsalampun päähän väylää ylittäessä. Väylällä kulkee Nesteen tankkerit joten hieman sumu ylimääräistä sydämen tykytystä aiheutti! Mitä jos joku alus putkahtaa sumusta suoraan eteen 😱
Huh, väylän ylitettyämme alkoi sumu hellittää! Ja esiin tuli pilvetön taivas!
Tämän kertainen retkeily saari siintää jo!
Onnellisesti rantauduttu!
Aika hieno leireily-poukama löydettiin. Uusi tuttavuus jonne ollaan ajateltu tulla joskus kumiveneellä, isommalla ei oikein onnistu rantautuminen. Ja hyvin meidän teltta camoutui rannalle 😀
Auringossa oli sen liki 30 astetta lämmintä, vesi 8-10 astetta, mutta yöksi luvattiin vielä vilpoista niin hyvä oli olla kamina mukana ja polttopuita.
Viikonlopun eväät
Kyllä tänne kelpaa herätä aamulla! Suoraan luontoon! Eikä ketään missään...
Pikku-Parta vilvoittelee
Päivälliseksi ekana iltana oli pitaleipiä kanalla, kanakebabilla ja salaatilla. Siihen hieman chilillä maustettua ranskankermaa niin voi poijaat että oli hyviä!
Auringon painuessa saaren toiselle puolelle (tältä paikalta ei auringon laskua tullut nähtyä) niin oli aika virittää tulet kotatelttaan ja kömpiä 3-vuoden ajan makuupusseihin.
Aamu aurinko oli jo pitkällä kun päästiin teltasta ulos! Upea keli jatkui!
Hieman pannukahvin ääressä fiilistelyä ja huokailua...
...ja sitten kokeilemaan siika-onget. Siika taitaa olla jo mennyt menojaan...
Mastera väylällä. Tähän ei haluaisi sumussa törmätä!
Hieman saaren kiertelyä...
...ja kalastelua. Pappa oli aivan fiiliksissään kun oli niin hyvää taimen rantaa! Juuri semmoista "leopardi"-pohjaa joista taimenet tykkäävät. Ja veden lämpötilakin optimi. Mutta ei sitä taimenta löytynyt täältä tällä kertaa.
Tosi kiva ja monimuotoinen saari ja ranta.
Pikku-Partakin viihtyi hyvin, kävi välillä viilentelemässä keppien perässä ja välillä otti aurinkoa kallioilla.
Pappa kävi muutamaan otteeseen veto-uistelemassa karikoita ja rantaa, sekä testaamassa moottoria. Kerran se sammui omituisen äänen säestämänä eli ei siihen voi vieläkään 100 prosenttisesti luottaa 😨
Me sillä aikaa kokkailtiin nuotiolla Pikku-Parran kanssa uusia perunoita ja paisteltiin kassler-pihvejä.
Tämä rantakaistale tällä saarella oli tämän pariskunnan valtakuntaa. Luullaksemme ovat nuoripari kun eivät pesimisen merkkejä vielä osoittaneet..
Siihen he vastapäiselle karille uinahtivat sitten illalla, eivät meistä häiriytyneet kun niin lähellä nukkuivat.
Teltan lämpöön siirtymisen aika
Aamupalaksi risotto-purkit ja raakanakkeja, ja tietysti pannukahvia!
Hieman luonnosta ja rauhasta nauttimista vielä ennen lähtöä.
Leirin purku ja pakkaus
Ja siitä sitten kotimatkalle! Pikku-Parta oli aivan naatti ja tasaraha. Kyllä se luonnossa oleskelu vie mehut 😄 eikä ukko enää eilisen teeren poika olekaan...
Taas kerran ihana vkonloppu, ja onneksi päästiin venerantaan ilman moottori ongelmia!
Kyllä tällä taas jaksaa, ehkä viikon 😉?
Onpa teillä ollut taas ihana reissu! <3
VastaaPoistaMerisumu on kyllä omalla tavallaan todella kiehtova, mutta samalla myös hyvin pelottava asia. Etenkin kun se osuu kohdalle aina jollakin isolla laivaväylällä.