Onaksessa 16-18.9.

Ah, viikonloppu ja mahdollisuus nauttimaan eräilystä!
Suunnattiin vene kohti Onaslandetia. Tuuliennuste lupasi pohjoistuulta koko viikonlopuksi niin ajattelimme saavamme hyvän suojaisan paikan veneelle Onaksen eteläkärjestä. Ja onneksi ennuste piti kutinsa koko viikonlopun, jos tuuli olisi kääntynyt niin silloin tulee aina levottomaksi kun vene on pelkän ankkurin varassa aaltojen lyödessä kylkeen.
Kärkikalliot oli mitä suojaisin paikka siis.

Pistettiin teltta metikön siimekseen ja pidettiin kalliota terassinamme.
Nämä kalliot ovat kyllä ihanat, niin helppo kulkea ja ne jatkuvat ja jatkuvat.

Aamulla herättiin merikotkan huuteluihin taas. Ja Pappa sai näköhavainnonkin kun se lensi takana avautuvan metsän hakkuu-aukioilla. On se hienoo että se voi näin hyvin nykyisin ja kanta on kasvanut ihan silmissä täällä itäiselläkin Suomenlahdella.

Bongattiin myös naaraskäki! Tuli meidän leirin viereen räpistelemään:

Parrat olivat hyvällä päällä, nekin tykkäsivät helppokulkuisesta kallioterassista.

Vedestä pelastettu...

Bongasimme myös tämmöisen:

harmillisen nopeastihan se viikonloppu taas meni...
Sunnuntaina oli taas aika nostaa ankkuri ja lähteä sivistyksen pariin.

9.-11.9 Norra Duussa

Norra Duuhan on siis täysin keksitty saaren nimi. Sitä ei varmastikaan löydy minkään valtakunnan kartasta.

No mutta siellä nyt vietettiin ensimmäistä kertaa koko viikonloppu.
Saari ei ole koolla pilattu, siellä on yksi nuotiopaikka keskellä ja kymmenkunta puuta. Saaren pienuuden takia voisi kuvitella että siellä saisi olla rauhassa, tuskin ketään ehdoin tahdoin tahtoo pienelle saarelle jos näkee että siellä jo porukkaa on. Ja näin olikin. Viereinen retkeilysaari, jonka elämää seurasimme, oli hyvin käytetty. Siellä venettä ja ihmistä lappasi koko viikonlopun taas.
Ensin mekin meinasimme sinne mennä mutta heti ihan kylkeen änkesi jo kaksi venettä (mielestämme aivan älytöntä, tilaa on muuallakin! Mistä näitä ur**ja riittää!) joten päätös olikin sitten selvä. Me emme hae luonnosta sosiaalisia kontakteja vaan sitä luonnon rauhaa.

Aika kului taas saarella todella nopsaa kalastellen, leiri  puuhasteluissa, valokuvauksessa ja kokkaillessa. Aivan luvattoman nopsaa. Ennenkuin huomasikaan niin sitä oli taas sunnuntai aamu ja aika lähteä sivistyksen pariin.

 Ilma oli vielä todella lämmin. Yölläkin yli kymmentä astetta. Ja merikin huokuu lämpöä vielä. Liian lämmintä taimenelle.

 Sunnuntaina aamuna viereisellä saarella huuteli taas se tuttu ääni...

Väsyneet mutta onnelliset Parrat matkalla takaisin sivistyksen pariin. Kyllä se pari päivää vapaana rimputellen vetää mehut pois...

3.9 la jigailee...

Mamma hommasi duunikaverin, joka on kalastusopas, innoittamana erilliset jigailuvälineet. Näin saadaan taas kalastukseen eri perspektiiviä (kait? ).
Setistä tuli tämmöinen: vavaksi Okuma Beater avojigi 198cm (tuntuma herkkä!), kelana Okuma Inspira (muistaakseni?), Savage Gear finezze 0.13 kuitusiimaa jonka päähän tapsiksi (jottei heti kivikoissa katkeilisi) Sufilixin Invisiline fluorocarbonia 0.37. Lisäksi liuta Gamagatsun jigipäitä eri kokoisia ja painoisi. Papalla olikin jo pussillinen jigejä valmiina, joten vieheitä ei tarvinnut vielä hankkia ennenkuin nuo testaa läpi. Paitsi vappuhuiskia eli SpinnerBaitteja pari! Jessus ne oli raskaita heitellä, mutta kuulemma isot hauet tykkää.
Lauantaina lähettiin sitten testailemaan välineitä Emäsalon sillan tuntumaan. Siellä on hyviä matalikoita. Kun ideana olisi pomputella sitä jigiä matalikosta syvemmälle (jotta jigi saa kunnon pompun leijallessaan alaspäin eikä siima nirhaa kivikkoa) niin heiteltiin veneestä rantakaislikon tuntumiin molemmin puolin. Muutama pikkukala kävi jigiä tunnustelemassa mutta muuten oli hiljaista. Pappa heitteli semmoista jättiviehettä hauille, mutta ei mitään. Se kalastuspaine.... oli nimittäin muutama muukin samoilla nurkilla heittelemässä veneestä...

Kalastaja-Parta tykkäsi oikein paljon jigailusta! Aktiivinen kalastus on siitä niin mielekästä. Aateltiin jo että koskakohan sen häntä tippuu pois kun se niin kiivaasti sitä taas heilutti.

 Välissä kävästiin tauolla Emäsalon Gulffilla. 

Menomatkalla törmättiin vanhaan tuttuun Mäntysaaresta. Tuliko verkkoihin mitään? :) Kiva oli törmäillä!

Ja taas kerran nähtiin merikotka, tällä kertaa tämä nuorukainen leijaili Mäntysaaren yli matkalla etelämmäksi...

Piipahdus-yö Onaksessa 19-20.8

Sen verran hyvää keliä oli taas luvattu lauantaille että päätettiin lähdeä yöksi johonkin saareen taas töiden jälkeen perjantaina.
Perjantainen meri olikin sitten jotain ihan muuta! Aalto-ennusteet lupasivatkin semmoista metrin aallokkoa, johon kyllä oltiin varauduttu mutta silti se tuulen rajuus yllätti. Tuuli niin ärhäkästi että suunnittelemamme yöpyminen Norra Sandöössä vaihtui hieman suojaisemmassa olevaan Onakseen.
No ei sielläkään kovin suojaista tuulelta ollut vaan otti aikansa ennenkuin päästiin rantaan aaltojen huuhtomia kiviä pitkin.
Tuuli vinkui korvissa rannassakin ja vene jouduttiin kietomaan monilla köysillä varmuudeksi kiinni sekä perästä että keulasta.

Täällähän on siis virallinen retkeilypaikka, grillaus mahdollisuuksineen sekä huusseineen,  jotka olivat jätetty aivan poskettomaan kuntoon! Mitä sikoja lie käynyt jotka ovat saaneet kyllä kaikenmoista tuotua paikalle mutta on näköjään ollut sitten aivan ylivoimaista saada ne mukanaan pois! Tyhjät tölkit ja polttamattomat roskat lentelivät tuulen mukana ympäri rantaa. Että ihmiset voi olla...mrrr.

Pikkasen on puita poltettu sitten sen kun ensimmäistä kertaa täällä kävimme tänä vuonna...

Yöllä tuuli sitten rauhoittui ja aamulla oli mukava herätä täysin tyyneen keliin.

Joutsenten poikaset ovat jo isoja, rumia ankanpoikasia.

Aamukahvia nauttiessa oli ilo kuunnella merikotkan huutelua samalta saarelta (pari näköhavaintoakin saatiin), sekä katsella pillastuneiden merimetsojen räpellystä rannan tuntumassa.

 Mammalla oli duunikaverilta taas lainassa kuvauskalustoa.  Tällä pääsi näppärästi veden allekin räpsimään ;)...

Aamu-askareiden jälkeen piipahdimme hieman veto-uistelemassa, sekä otimme kurssin Norra Sandöön suuntaan.

 Onaksen poijupaikka

 Merimetsolaumoihin törmättiin tämän tästä... Ne ovat aika arkoja, heti kun veneellä lähestyy niitä niin ne karahtavat siivilleen ja pakenevat. Vihatun linnun pelkoa?

Lopulta päästiin Norra Sandöön joka oli pettymykseksemme jo aika täyteen valloitettu... No, sittenpä me keksittiinkin juuri meille sopiva, kansoittamaton saari lähistöltä! Jes! Ja näin taas kerran luonnonrauha oli sittenkin taattu :)....

Norra-Dulle :D

Norra Sandööhön sitä vastoin aluksia vain lappasi ja lappasi... Ei olla ikinä vielä nähty tuommoista yleisöryntäystä sinne...yök.

 Saarella oli jo valmis nuotiopaikka mutta ei jaksettu sitä viritellä joten otettiin veneen kaasuliesi esiin, onnistuu se makkaran grillaus näinkin!

 Kalastaja-Parta bongasi jostain kuivuneen kuhan raadon, ja voi jessus mikä aarre se sille olikaan...

Sitten oli aika matkata takaisin kotisatamaan, seuraavan päivän työt kutsuivat jo kotiin nukkumaan.

Lähtiessä bongattiin veneen yli lentävä merikotka sekä autosta silmiin osui haukka!

Jes!