Helatorstain hetket helmassa luonnon...

Torstaista lauantaihin sää helli meitä taas ja mehän karkasimme oitis merelle "saareilemaan".

Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi valikoitui parin viikon takainen tuttavuus nimeltä Fåfängholmen.

Pidimme paikan kallioisesta "terassista" sekä veneellä helposti rantautumisesta.
Rannan kivisyys osottautuikin sitten illan tuulen edetessä petolliseksi nimittäin kesken grillailujen lähti ankkuri irti!
No eihän siinä auttanut kuin lähteä ankkuria uudestaan heittelemään eli ottaa pari uutta tuloa rantaan ennenkuin ankkuri puri taas kunnolla kiinni. Pahinta siinä oli se että tuntui ettei enää uskaltanut lähteä nukkumaankaan jos tuuli hieman kääntyisi ja ankkuri irtoaisi taas.
Onneksi aamulla vene oli kuitenkin paikoillaan teltasta kömpiessämme.

 Aamupalaksi kesän ensimmäisiä mansikoita, tosin kasvihuoneesta...

 Tuuli ei pelkästään irrottanut ankkuria vaan myös kaatoi pari kertaa uuden karheat retkituolimme nuotion syleilyyn! No, toisesta tuolista tulikin sitten parin käyttökerran jälkeen entinen...

Aamupalan jälkeen olimme valmiit vaihtamaan maisemaa. Käväistyämme Tirmossa kaupassa seuraavaksi yöpymispaikaksi päätimme kokeilla Norra Sandöötä. Ja sitä itäkärkeä johon emme vielä olekaan päässeet aikaisemmin yöpymään.

Saarella oli muutamia muitakin veneitä mutta saimme olla omissa oloissamme.
Itäkärki on todella makea leiripaikka. Tuuli vain oli edelleen aikamoinen. Ankkuri sentäs piti.

ps. Parrat "unohtivat" saareen uuden karhean frisbeen sekä pehmeän keltaisen pallon ("munan"). Jos joku paikantaa ne niin Parrat lupasivat löytöpalkkion löytäjälle :)!

Lauantai-aamuna aurinko pilkotti lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikin tyyntyi.
Päätimme olla piittaamatta sääennusteen synkkyydestä ja lähteä pitkästä aikaa, moneen vuoteen, piipahtamaan päiväreissulla Loviisan Svartholmassa.
Norra Sandööstä Svartholmaan on noin tunnin ajomatka jos pystyy pitämään kohtuullista ajovauhtia (40-45km/h).

 Svartholmahan on Suomenlinnan aikaisia, samankaltaisia linnoitussaaria. Saari ei ole järin suuri joten hyvillä keleillä kun ihmisiä on siellä enempi niin ahtaalta tuntuu. Nyt laiturissa ei ollut kuin muutama vene.

 Ilma viileni pilvien peittäessä auringon monta astetta, ja piti kaivaa jo kunnolla vaatetta ylle.

Lopuksi kävimme saaren ravintolassa. Olisimme halunneet tilata ne jo perinteiksi muuttuneet suolakurkkupizzat mutta vaihtoehtona ravintolan vasta auettua oli vain kanalautaset.

Lievästi viluissamme tehden tunnin ajomatkan takaisin Pellinkiin päin, päätimme lähteä kotio saunomaan ja jättää rohkelikommat merelle värisemään :).
Kotio kohti siis Fladanin kautta muutamat heitot heitellen!

Parin päivän seikkailun jälkeen kyllä se lämmin koti ja sauna tekikin poikaa! Slurps!