Huh, päivät ne vain kuluvat ja kuluvat hyvin hätäisesti täällä upeissa maisemissa... aivan liian nopsaa on jo viikko mennyt!
Jotain pieniä retkiä ollaan keretty tekemään mutta sitten on ollut väkisin näitä "mökkeilypäiviä" kun vanha Toukka-Parta oli muutaman päivän ajan kipeänä. Ja oltiin kovin huolissamme hänestä...
Parta meni aivan vetämättömäksi, ei jaksanut enää 50 metriä pidempään kävellä vaan sylissä piti kantaa jos hieman halusi kävelemään lähteä...
Aurinkoista keliä ei siis jaksa enää yhtään. Onneksi ei olla etelässä jossa on yli 30 asteen lämmöt ollut jo monta viikkoa... Täällä on auringon porotuksessa ollut semmoista 22 astetta, mutta toki se polttelee myös.
Onneksi parin päivän sairastamisen jälkeen vanha Partakin palasi taas "elävien" kirjoihin.
Ja päästiin hieman reissailemaan. Hänen ehdoillaan!
Eräänä päivänä teimme veneellä retkiä ympäri Ala-järven rantoja.
Perinteinen käynti Harjun paikalla. Siellä tulee kyllä harras olo, kun ajattelee paikalla tapahtunutta vääryyttä. Kilpisjärven toinen vaki-asukas pariskunta murhattiin tänne kun paikalle eksyi kolme paennutta venäläisvankia vuonna 1942.
Paikka erottuu vieläkin hyvin muusta maastosta Salmivaaran etelärannalla
Sitten käytiin katsomassa jäiden lähdön edistymistä.
Ja oltiin ihan ihmeissämme että miten nopeasti ne sitten lopulta lähtivät! Muutamassa päivässä salmen miljöö oli täysin muuttunut ja viimeiset jääpalat sulivat silmissä.
Tämä veden kirkkaus....huoh. Varmaan puhtaampaa mitä meidän etelän kodin kraanasta saa...
Pilvisen päivän koittaessa oli hyvä lähteä hieman lenkkeilemään Partojen kanssa. Ajettiin auto luontotalolle ja kierrettiin Tsahkaljärven kautta keskustaan ja sieltä luontotalolle takaisin.
Etsi kuvasta Parta :)
Partojen riemuksi näitä on taas putkahdellut milloin mistäkin nurkan takaa...
Kelit ovat vaihdelleet, onneksi hieman viileämpään päin. Hyttysiä ei juurikaan ole vielä. Siitä on pitänyt huolen vilakka jäämeren tuuli.
Eräs päivä jätettiin sitten Parrat mökkiin ja lähdettiin kassisseen käväsemään vanhalla tutulla Temppelikurulla. Sinne viimeiselle kurulle on 50 minuutin patikka jos nousee heti ylös tunturiin. Aikaisemmin ollaan kuljettu kolmen ensimmäisen kurun kautta ja se tuntuu paljon raskaammalta reitiltä. Kuitenkin se viimeinen kuru on niistä hienoin :)
Vikalla kurulla!
Huhuh kun huippaa...
Pappa kävi hieman taas heittelemässä virveliä kurun lompareeseen, tokalla heitolla kiloinen kala kiinni! Mutta pääsi irti. Ja sen jälkeen kuru hiljeni täysin.
Haukka pesi tällä kertaa kurulla. Viimeksihän nähtiin täällä sääksi joka hyökkäili kimppuun.
Takaisin tultiin myös tunturin kautta. Sieltä aukeaa hienot maisemat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti