Pappa googletti talvella meille uuden retkikohteen. On jäänyt vähän harmittamaan tuo kun Hossa muuttui erämaakohteesta kansallispuistoksi, se kun tarkoittaa sitä että siellä on aivan liikaa ihmisiä meille. Ja kun niin monet retket kerettiin sinne hienoihin maisemiin ja luontoon tekemään kymmenien vuosien aikana... No nyt piti sitten löytää samankaltainen paikka! Paikka jossa on hiekkarantaa, erämaa-rantoja, mäntymetsää jne.
Satelliittikuvia katselemalla löytyi tämmöinen!
Sunnuntai-aamuna lähdimme hyvin levänneinä ja puhtaina Kuusamosta ajelemaan tunnin matkan Posiolle.
Matkalla näkyi paljon suurisarvisia poroja. Sitten tultiin Säikänsalmen poikki Livojärvelle ja veneenlaskupaikalle.
Venepaikalla oli mukava pariskunta jotka olivat viettäneet yön siellä, ja saaneet aivan älyttömän kokoisia ahvenia!
Terkkuja vain jos luette tätä :)
Sitten taas alkoi kamojen purkaminen ja roudaaminen, ja veneen lasku. Ramppi on ok, betonipohjainen mutta näin matalalla vedellä tulee isomman veneen laskussa ja nostossa ongelmia.
Lopulta päästiin matkaan intoa puhkuen! On se vain mahtava fiilis kun suunnitelmat menevät putkeen ja lopulta kaiken suunnittelun jälkeen on paikassa jossa ei ole aiemmin käynyt!
Rantauduttiin Hirsiniemen laavun hietikolle. Paikka oli hiljainen ja autio.
Hieno hiekkaranta toivotti meidät tervetulleiksi!
Ylempänä hiekkarannasta on laavu, puita ja huussi.
Aurinko porotti, varjossa oli yli kolmeekymmentä astetta, niin pakkohan se oli käydä vilvoittelemassa 14 asteisessa vedessä :D
Upeaa maisemaa aukeaa laavun takaa!
Kävelimme myös muutaman kilsan lenkin seuraavalle laavulle niin Hossamaisissa maisemissa.
Seuraavana päivänä päätimme vaihtaa leiripaikkaa. Hiekkaranta leiripaikan miinukset olivat että jonkin verran ihmisiä kävi ylälaavulla, sekä että hiekkaranta ei anna juurikaan varjopaikkaa tämmöisellä helteellä. Pikku-Parralle tuli auringonpistos ilmeisesti kun alkoi voimaan huonosti, kaikesta uimisesta huolimatta.
Ei muutakuin taas leiri kasaan, kamat veneeseen ja matkaan!
Suunnaksi tuli järven puolen vaihto! Katsoimme kartasta että jokusen kilometrin matkan päässä olisi Kelliniemen laavu ja särkkä!
Kelliniemen rannassa
Voi mikä pettymys!!! Siellä oli auto laavupaikalla, eli sinnekin pääsee autolla. Ja iso leiri, monta lasta perheineen. Siksi siitä ei kuvaakaan...
Huoh, oltiin tosi pettyneitä. Mihis sitten... takaisinpäin ajellessa muistettiin eräs poukama...
Täydellinen leiripaikka harjulla!
Hieman välipalaa ja sen jälkeen Pappa lähti vetouistelemaan järven selälle...
Tadaa! 87 cm rokotiilihan se sieltä nousi iltapalaksi! Pappa oli kyllä aika pettynyt kun luuli elämänsä taimenta väsytelevänsä... mutta pakkohan se oli ottaa sieltä mukaan Pikku-Parran äimisteltäväksi...
Vaikka pään otti pois niin ei ihan savustuspussiin mahtunut...
Oli kyllä aika hyvää. Ei niin hauista olla tykätty aikaisemmin, mutta tämmöistä isompaa on helpompi ruotojen puolesta syödä. Ja asiaan varmasti vaikutti että tuli näin kirkasvetisestä järvestä eikä mistään mutalammikosta...
Huoh, miten tunnelmallinen paikka...
Kyllä pari päivää kuivui aivan ikeniin tässä paikassa. Seikkailtiin harjumetsässä, veneiltiin välillä, sitten järveen peseytymään (vesi muuten lämpeni parissa päivässä neljästätoista seitsemääntoista asteeseen!). Hyvää ruokaa välillä suuhun ja illalla kotateltan uumeniin koisimaan. Aivan mahtavat neljä päivää!
Kelit olivat aurinkoiset (ekana päivänä liiankin helteinen), tokana ilta alkoi aikamoinen pohjoistuuli joka sen yön riepotteli teltan liepeitä, mutta sitten oli niitä täysin tyyniä hetkiäkin.
Tortillakekkerit, kyllä maistui!
Leiri purettu
Paluu rantaan keskiviikko aamuna.
Tiedettiin että veneen noston kanssa tulee haastetta kun ranta niin matala ja vesi matalalla.
Traileri piti uittaa niin syvälle veteen että auton kanssa siitä ei olisi tullut mitään.
No keksittiin että vedetään traileri sitten köydellä joka on autossa kiinni. Ja onnistui!
Ennen kello kymmentä matka taas jatkui. Pohjoisemmaksi tietysti :) siitä sitten seuraavissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti