Verkkainen aamupala nokipannukahveilla ja sitten oltiin valmiita valloittamaan tunturia. Päätettiin kavuta vastapäiselle huipulle ylös jos vaikka saataisiin kännyihin kenttää! Olisipa kiva soittaa äiteelle että kaikki on ok :)!
Kyllä hapotti jaloissa, mutta sitä kenttää ei kuulunut ei näkynyt. Ei vaikka kavuttiin seuraavakin huippu. Löydettiin sitten hieno tunturijärvi (Nassagobejavri) jossa kalasteltiin. Samanlaista pientä rautua. Vapautettiin kaikki paitsi yksi joka vuoti verta, sen sai Kalastaja-Parta.
Oli upeaa kavuta ja patikoida vaihtelevassa maastossa, välillä oli helppoa maastoa ja toisinaan tosi haastavaa rakkaa, pari kertaa eksyttiin lumikentällekin!
Antaa kuvien taas puhua... :)
Vedenhakua Pitsuksesta:
Leiri kuvattuna ylhäämmältä Baikabolnnitilta:
Tunturilaaksossa, tämä oli helppoa maastoa kulkea:
Löydettiin poronsarvia tällä reissulla jokuset, parhaimmat valikoituivat mukaan matkaan:
Lepotauko:
Nassagobejavri, oikea tunturijärvi jossa näkyi tuikkeja ihan älytön määrä täältä ylhäältä. Sinne siis kalaan! :)
Helpointa oli kulkea alaspäin tämmöisissä "laskettelumäissä". Lunta oli sen verran että se peitti vaikeimmat rakka-alueet.
Kalastaja-Parran aarre. Rautuvauva siis tarttui koukkuihin niin pahasti että vuoti verta ja jouduttiin kolauttamaan se hengiltä. Kalastaja-Parta kantoi sitä hellästi koko järvellä oloajan mukanaan, koetti tökkiä "hereille" sitä vielä mutta eihän se henkiin herännyt. Parran seasta pilkotti pieni pyrstö kun se juoksi Mamman ja Papan väliä ja hellästi laski sen aina heinikkoon kalastuksen ajaksi. Sitten se taisi unohtaa sen jossain välissä kun ei enää pyrstöä parran seassa näkynyt...
Kirkasta kirkkaampi vesi toimii hyvin peilinä :)
Rakassa nousua takaisin päin leirille:
Iltaruuan jälkeen tiskien pesua:
Kalastaja-Parran toinen aarre, löydetyt poronsarvet. Se vahti niitä äkäisenä muilta Parroilta...
Illalla tuli sade sitten taas...
Sainpahan vangittua tämän linnun edes jotenkin kuvaan, nämä olivat heti ekasta päivästä asti oikea riesa! Hyökkivät Partojen kimppuun leiripaikalla vähän väliä, nähtiin me niiden hyökkivän poromiesten koirienkin päälle. En tiedä mikä on lajiaan, joku tummapukuinen tiira? Aggressiivinen ja röyhkeä, tässä se tuli meitä ihmisiä mittailemaan ihan leirin viereen...
Aivan mielettömiä maisemia. Olette te tosi eräpartoja ja -parrattomia :) Kiva, että jaatte kokemuksenne myös meille muille.
VastaaPoista