Mihin ollaan kadottu vol.2 ja mitä tekemään?

 

Retkeilyt jäivät vuosi sitten kun hankittiin pala omaa luonnonrauhaa. 

Ja siellä sitä hommia on vuoden ajaksi riittänyt. Aina on jotain, jos ei muuta niin puun kaatoa ja puiden pilkkomista liiteriin.

Tänä kesänä saatiin pestyä, harjattua ja kuullote-käsiteltyä päämökki. Tarkoitus oli tehdä molemmat rakennukset loman aikana mutta aika ja kaivon veden riittoisuus tulivat vastaan. Aika homma mökin pesussa oli...

Huussi saatiin myös harjattua vanhasta maalista ja siveltyä se puuöljyllä pariin otteeseen.

Saunaa ei siis saatu tänä kesänä käsiteltyä vielä, ja onhan tuossa mökissäkin vielä hommaa kun pitää alakatto ja ikkunaruudut sekä ovet käsitellä myös. Ne sitten ensi kesänä...

Pappa väsäsi saunan polttolaudoille oman katoksen

Ulkosuihkunurkkaan tuli hommattua tuommoinen kätevä kaasusuihku. Eli kaasulla lähtee samantien lämmittämään vettä. On kätevä!

Pappa aloitti aitaamaan pihapiiriä. Sehän on vähintään vuoden projekti kun ensin kaataa omilta mailta puutkin. Mutta portti sentään on jo valmis!

Lampi projekti ei edisty ennenkuin saadaan tapettua nuo kaikki haavat jotka kasvavat koko ajan kaadettujen juurista...huoh. Syksymmällä ehkä saadaan tarpeeksi vahvaa myrkkyä siihen hommaan.

Kasvimaa onnistui yli odotusten! Perunapenkeistä on tullut ihan kyllästymiseen asti perunaa, lisäksi salaatit onnistuivat oikein hyvin ja avomaankurkku on maistuvaa!

Herneet kasvavat vielä

Pikkuporkkanat joita voi syödä dippikastikkeen kanssa välipalaksi, nam!

Kirsikkatomaatteja taisin lannoittaa liikaa, eivät meinaa millään lähteä punertumaan...

Yksi kesän suuritöisimmistä projekteista oli rapsuttaa ja kaivaa lapiolla kuntan keskelle agilitykenttä 😂

Ei mitään järkeä. Pikku-Parta kun ei ole edes niin innostunut lajista että hän mitenkään pakosta tuommoista tarvitsisi 😅. No toisaalta kenttää voi käyttää muuhunkin koiraharrastamiseen, jospa sitä innostuisi uudelleen...

Vanhalla Vaari-Parralla on ollut huikea kesä kun ollaan täällä mökillä asuttu. Tuntuu että vanha äijänkäppyrä on nuorentunut kesän aikana, kovin aktiivisesti jaksaa mökin tiluksia mittailla näin 13,5 vuotiaana nimittäin. Heti aamusta halunnut ulos köpöttelemään ja myöhään illalla jaksanut touhuta ja toheltaa 💖 Siitä ollaan oltu todella onnellisia.

Lemmikkieläinten hautausmaa. 

Ollaan reunustettu hautausmaa kannoilla mitä on pihamailta jouduttu repimään ylös, tarkoitus on rakentaa hautuumaa Kingin kyseistä elokuvaa mukaillen 😄

Semmoista tänne meille kuuluu. Tähän mennessä ollaan yövytty mökillä hieman yli vuoden omistuksen aikana sen 189 yötä, eli aika useasti vkonloppuisinkin. 

Ennen kaikkea täällä saa nauttia omasta luonnon rauhasta ja Parrat voivat toteuttaa itsejään vapaina. Ja jotain pientä hommaa riittää aina 💗

Kesän eka (jaehkävika..) veneilyreissu kotatelttailemaan

 

Ollaan niin mökkihöperöidytty että ei saatu tänä kesänä isompaa venettä edes laituriin laskettua ja tuntui olevan kauhia kynnys lähteä omasta mökin rauhasta edes kumpparillakaan minnekään. Mutta lopulta saatiin aikaiseksi. 

Kumivene laskettiin Porvoon Tirmosta ja suunnattiin sillä kohti vanhaa tuttua Norra Sandöön hiekkaranta-saarta. Suurinpiirtein kahdeksan kilometrin ajomatka jona selvisi että nuorin tulokas Partamme oli jo kerennyt unohtaa veneilyn tyystin tässä vuoden aikana. Sitä ulvonnan määrää kun tulimme pois saariston suojasta avovesi-osuudelle... jessus. Hetkeä ennen rantautumista taivas vielä aukesi ja rupesi satamaan kaatamalla (tuli heti alkajaisiksi jo mökkiä ikävä...).

No sinnikkäästi rantaan ja kaatosateessa kamoja purkamaan ja telttaa pystyttämään, onneksi sentään sää oli lämmin eikä tarvinnut viluissaan hytistä.  Mutta arvaatte varmaan sen hiekan määrän joka puolella joka asiassa kun hiekkaranta kastuu... (taas tuli mökkiä ikävä..)

Teltan pystytettyämme alkoikin jo keli parantua ja aurinko porottamaan. Ah. Hetken sitä fiilisteli ja kuivatteli siinä sitten vaan. Kunnes ulapalta ilmaantui vene joka suuntasi suoraan meidän leiripaikkaan. Argh. (ja taas tuli mökin rauhaa ikävä)

Ekasta leiripaikasta ei kuvia kerennyt ottamaankaan kun sitten päätettiin samointein että muutetaan seuraavaan poukamaan jossa ei vielä ketään ollut. Tässä muutama kuva sieltä:

Tätä hiekan määrää...nukuttiin yö hiekka hampaissa narskuen hiekkaisissa makuupusseissa, hiekkaa oli alusvaatteita myöten joka paikassa 😂 

Aamuhetki onneksi oli rauhallinen kun aikaisin herättiin. Se pelasti paljon kun ei tarvinnut pelätä koko ajan että kuka tulee seuraavaksi kävelemään leirin poikki ja minkä nurkan takaa.. 😡 jotenkin ihmiset ei tajua että ei kaikki ole saarissa etsimässä sosiaalisia kontakteja tai että onko ok kävellä teltan vierestä niin että meinaa sotkeutua meidän teltan naruihin. Jotain etäisyyttä kiitos.

Kyllä tuli mieleen että onko tää aina jotenkin näin hankalaa ollut...vai ollaanko me tultu vanhoiksi vain 😅😆...

13,5 vuotias entinen Pikku-Parta, nykyinen Vaari-Parta :)