Päätimme käyttää hienoa keliä ja kevätloma- sekä lomautus viikkoa hieman hyödyksemme, ja suunnata muutamaksi yöksi retkeilemään luonnon pariin.
Tiistain tuulet luvattiin leudoiksi, joten uskalsimme suunnata kumpparin keulan kohti Porvoon Pellingin lähistöllä olevaa Äggskärin saarirykelmää.
Laskettiin kumppari Emäsalon Edesvikenistä.
Meri oli kerrankin tyyni tänä vuonna! Aivan ihanaa oli ajella pitkästä aikaa tyynellä kelillä!
Matkakin sujui hujauksessa ja ennenkaikkea Parrat olivat matkaan tyytyväisiä.
Tuulen luvattiin puhaltavan lännestä, joten leiripaikaksi valikoitui ensimmäistä kertaa ikinä Remmarhällen, Långholmenin pikkulapsi, jonne pääsee kuivin jaloin vain jos meren pinta on normaali tai matalalla. Maaliskuun telttailureissulla sinne ei ollut mitään asiaa edes kumisaappailla kun meren pinta oli niin korkealla.
Remmarhällenissä ei olla aikaisemmin leireilty, isolla veneellä kun on liikenteessä niin tulee aikamoinen kamojen kantoreissu Långholmenin laiturista saaren läpi tuonne hiekkasärkälle. Kumivene mahdollistaa ja nyt se oli mahdollista vielä tuulienkin kannalta :)
Mahtava leiripaikka, jos ei välitä että kaikki paikat on täynnä hiekkaa! Sitä on parin päivän leireilyn jälkeen makuupussissa, kahvikupissa, se narskuu hampaissa, sitä on vaatteet täynnä jne... Ja antaa itseasiassa aika kovan nukkuma-alustan vielä. Mutta kun katsoo maisemaa ja miljöötä niin kyllä sen sitten kestää :D
Aika heti huomattiin että oltiin tultu erään pariskunnan lempparirannalle....
Ne alkoivat semmoisen kotkotuksen ja purnauksen että sitä aikansa kuunneltuaan tekikin jo mieli pakata kamansa ja häipyä...
Sitten paikalle tuli eräs jota myöskin ärsytti niiden metelöinti.
Joutsen alkoi häätää pariskuntaa pois. Ja me saimme taas mahtavan luonto-esityksen.
Lopulta näytös päättyi, hanhipariskunta poistui reviirinsä menettäneenä ja me pääsimme keskittymään loppuleirin rakenteluun.
Siika-onget särkille!
Kävimme maaliskuisella telttailu paikalla, vesi on paljon matalammalla kuin silloin, ja vanhan nuotion jäänteet ovat huuhtoutuneet takaisin mereen, eli ei jälkeäkään että oltaisiin oltu siellä :)
Voih, mikä munan rikkonut? Onko täällä vieläkin minkkejä vaikka niitä on loukutettu viime kesänä todella paljon saarilta pois!?
Illan suussa, seitsemän aikaan helähti kello ja vapa taipui! Ja molskauskin kuului!
Pikku-Parta on niin kalastaja jo, seuraten isänsä jälkiä!
Hieman voinkorviketta, sitruunaa, suolaa ja pippuria!
Illan aikana tuli vain tämä yksi kappale (siiathan yleensä liikkuvat parvissa), mutta oltiin ihan tyytyväisiä kun oli normaalia isompi, 49 cm ja kilon.
Makoisalta maistui näin heti tuoreeltaan tehtynä!
Lämpömittari näytti yölläkin plussaa, ja aamulla ruhtinaallisesti viittä astetta, niin oli hieman mukavampi herätys kuin parisen viikkoa sitten telttaillessa.
Aamupalan rakentelua. Pannukahvia pari pannullista putkeen (se vain maistuu niin hyvältä ja sitä on niin ihana siemailla ja katsella samalla luonnon heräämistä uuteen päivään!), perinteiset nuudelikupit ja hieman nuotiossa käristettyä ruisleipää kinkulla ja juustolla. Ai-tsaijaijaijai.
Sitten taas siikaongen kello kilahti! Hehee, ei tunnisteta lajia, eikä sitä todellakaan otettu (oli todella iljettävän käärmemäinen), jos joku sen tunnistaa niin kertokaahan... yöks.
Ilma jatkui hyvänä, ja lähdettiin kiertelemään Långholmenia, samalla puita ja risuja hakemaan sieltä.
Kevät on parasta aikaa lintubongailun kannalta, ainakin saaristossa. Ne ovat todella aktiivisesti esillä kosiomenojen ja pesinnän vuoksi. Ilma on täynnä sirkutusta ja huutelua, ja haahkojen huhuilua. Niiden touhuja on todella kiva seurata :)
Tullessamme takaisin leirillemme huomasimme että merivesi alkoi nousemaan koska yhteyssärkkä oli jo kovin kutistunut.
Tortillakekkerit! Hieman kinkkua, kiinankaalia, tomaattia, maissia ja ne höystetään tulisellä taco-kastikkeella. Kaikki sekaisin pannulla, helppoa kuin mikä. Toisessa pannussa lämmitetään tortillat yksi kerrallaan. NamNam! Trangia kaasupolttimella pitää paiston tasaisena (on muuten paljon parempi kuin se Sinol-systeemi mikä meillä aiemmin oli....! Ei voi edes verrata!)
Syömisen mukavuuden jälkeenkin alkoi sitten tuuli nousta meidänkin puolelle painamaan aaltoa, ja hiekkasärkkä pieneni...ja pieneni. Pakko siirtää vene pois siitä.
Koko illan se tuulikin sitten niin järkysti sekä taivas meni pilveen joten siirryimme iltaa istumaan kotateltan lämpöön. Ulos ei tehnyt mieli pahemmin mennä ja lopulta sitä koisahdettiinkin taas makuupussien lämpöön.
Torstai-aamu valkeni tuulisena mutta aurinkoisena. Kaikki tavarat ja vene olivat onneksi pysyneet paikoillaan. Tämä tuuli-ongelma onkin nyt tänä vuonna näytellyt todella monesti osaa näillä retkillä, tai estänyt retkelle pääsyn. Ilmastonmuutos vai vain tämän vuoden kohtaloa?
Käytiin vielä hieman kiertelemässä Långholmenissa ennen leirin purkua ja lähtöä, odotellen tuulen tyyntymistä ja lintujen touhuja seuraten.
Kumisaappailla pääsi vielä vallan mainiosti särkän ylittämään mutta vanhoja Partoja piti hieman auttaa etteivät joutuneet tassujaan palelluttamaan...
Joku sirrisilmähän se siellä siristelee auringonvalossa!
Kamiina purettuna, piipun-osat mahtuvat kaminan sisään
Heissulivei hieno leiripaikka!
Edesvikenissä tuli hiki talvitamineissa taas tavaroita takaisin autoon pakatessa ja kumpparia nostaessa.
Olipa pitkästä aikaa hieno reissu, todettiin koko sakki. Lisää näitä!
