Pilkillä Kukuljärvellä

 

Pilkkikauden aloitus. Ja sen verran tässä on säät lämminnyt että oiskohan samalla sen lopetus 😎

Lauantai-aamusta lähdettiin köröttelemään kohti Ruotsinpyhtäätä ja siellä sijaitsevaa erämaa-tyyppistä Kukuljärveä. Ollaan aikaisemminkin käyty täällä pilkillä vuoden -18 talvena, joten odotus oli että rauhaisaan paikkaan saavuttaisiin. Meren jäät eivät oikein houkutelleet kun on pitänyt viikon verran sen verran lämmintä keliä.

Kukuljärvi on Kotkalaisen Fishingcenterin hallinnoima erämaajärvi Ruotsinpyhtäällä. Järvelle istutetaan kirjolohta joten lupa-asiat pitää hoitaa kuntoon ennen vieheiden uittamista. Järven rannalla on laavu, puita ja huussi, mutta leiriytyminen järvelle tai parkkipaikalle on kielletty. Lähimetsä on luonnonsuojelu-aluetta.

Paikka on ihanan rauhaisa (etelä-suomen retkikohteeksi), varmaankin juuri siksi että täältä puuttuvat parkkikselta ne retkeily-ja matkailuvaunut, jotka valitettavasti alkavat olemaan yleistyneitä varsinkin nyt korona-aikana...

Eräänäkin keväänä käytiin Partojen kanssa täällä ihan vain lenkkeilemässä järven ympäri ja lähitienoon luolalla eikä ensimmäistäkään ihmistä nähty. 

Järvellä oli aika paljon pilkkijöiden jälkiä tällä kertaa.

Jäätä oli ainakin 20 sentin syvyydeltä, mutta järven päällä oli nilkkoihin asti vettä. Ja siitähän meidän ainukainen Pikku-Parta ei tykännyt 😆, onneksi oltiin varauduttu tähän ja otettu hänelle oma korkea tuoli mukaan... ja lämmikkeeksi porontalja. Kyllä hänen kelpasi istua siinä poropaketissaan ja katsella kun Mamma ja Pappa pilkki. 

Meillä oli vanha kunnon Deeperin kaiku mukana josta pystyi tarkkailemaan että näkyykö jään alla elämää, eikä näkynyt. Kerran vain nähtiin kun kala nousi kohti pilkkiä, kävi sitä tarkastelemassa ja totesi että ei kiinnosta... 

Eli taas kerran pilkittiin tyhjää 😅... No täytyy myöntää että ei me ymmärretäkään oikein mitään tästä pilkkimisestä. Nytkin kokeiltiin pystypilkkejä, tasureita, ledejä, toukkia, matoja, kaikenvärisiä koukkuja jne. mutta ei oikein ole hallussa tämä kokonaisuus ja miten niitä kannattaisi uittaa 😂

Kolme kertaa vaihdettiin paikkaa... yllättävän syvää oli ihan tässä rannassakin, melkein 3 metriä.

Kalattomuuden päätteeksi olikin hyvä keskittyä vain kahvien, nakkien ja pitaleipien väsäämiseen. Hyvä retkiruoka lohduttaa ja lämmittää 😋

Päivemmällä pilvetkin väistyivät taivaalta ja ruuat nautittiin lämmittävässä kevät auringossa.

Hetki pilkkimistä vielä ja sitten kello olikin jo sen verran että oli aika pakata ahkiot ja palata parkkipaikalle. Hyvin huomaamattomasti koko päivä siinä hupeni taas retkeillessä ihanassa luonnossa.

Pitkänperjantain pilkintä

Pääsiäisperjantaille luvattiin lämmintä plussakeliä. Meren jää ei enää hirveästi houkuttele, vaikka sielläkin kuulemma on jäätä ihan monia kymmeniä senttejä, joten päätimme kasata kamppeet autoon ja huristaa pieni tovi tänne "salaiselle" järvelle. (Emme siis paljasta vieläkään tätä "erämaajärven nimeä koska ajattelimme kesälläkin tänne ehkä poiketa...).
Täällä saa rauhassa olla.

Kaloiltakin sai kyllä rauhassa olla. Nooh, kalaa tärkeämmäksi nousee kuitenkin tämä luonnossa fiilistely :).
Järven laavulla törmäsimme muutamiin makkarankäristäjiin mutta yhtään pilkkijää ei koko päivän aikana näkynyt. Aivan ihana hiljaisuus. Ainut joka piti mekkalaa oli järven jää, se kumisi ja natisi ja huokaili koska yöllä oli ollut yli kymmenen astetta pakkasta ja auringon noustua ilma lämpeni plussan puolelle.
Jäätä oli melkein kairan verran eli ei mitään hätää.

Saunateltta kaminalla sekä puusäkki pakattiin mukaan jos Parroille tulee vilu, mutta ei ne pahemmin palelleet. Vihaamiaan takkejakaan ei heille pakotettu päälle.

Retkiruuat eli perinteisesti makkarat ja nuudelitkipot valmistuivat kätevästi kaminalla.

Välillä ihasteltiin kotkien liitelyä taivaalla.

Vaihdettiin pilkintäpaikkaakin mutta äh, ei mitään. Yhden kerran vain joku kävi tömäyttämässä pilkkiä mutta ei tarttunut kiinni. Kaikukin näytti aikalailla tyhjää.

Seitsemän tuntia vierähti todella nopeasti ja illan suussa pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme kotimatkalle.

Ihana irtiotto taas arjesta. Tässä alkaa tulla jo aivan kesää odottava fiilis kun auringon valoakin riittää jo pitkälle iltaan!

Pilkkikauden avaus

Kalastusopas-kaveri tiesi vinkata tämmöisestä rauhallisesta "erämaa"-järvestä täällä etelä-Suomessa. Pitihän se lähteä heti katsastamaan!
Ja kyllä sai rauhassa olla! Muutama ihminen käväisi rannassa mutta muuten sai aivan ylhäisessä yksinäisyydessä olla. Tarkempia speksejä en tästä paikasta nyt jaakaan, koska aiomme käydä siellä vielä uudestaankin ja toivottavasti paikka olisi seuraavankin kerran näin erämaa-henkinen.

Pakkasta oli 8-10 astetta, ja koska tiedämme että nuo vanhat Parrat eivät enää kestä tämmöisissä pakkasissa värjötellä tuntia kauempaa niin niillehän piti sitten ottaa lämmittelypaikka mukaan...

Saunateltta palveli oikein hyvin jäällä lämmittelypaikkana! Vaikka ovi oli koko ajan auki niin kamiina piti teltan lämpimänä. Samallahan kamiinalla pystyy keittämään vaikka kahvivedet ja foliossa makkaratkin grillaamaan.
Parroille oli retkituolit mukana että pääsevät jään pinnasta ylös eikä näin yksikään värissyt kylmästä vaan he nuokkuivat tuoleissa oikein mukavissaan. Sillä aikaa Mamma ja Pappa kerkesivät hieman nauttimaan pilkkimisestä.

Lisäksi oli kiva päästä kokeilemaan kaikuluotainta tositoimissa. Ja aika varman oloisesti toimi. Neljässä metrissä pilkittiin, kaloja näkyi kaiussa toista kymmentä kertaa mutta harmillisesti ei vaan mikään kelvannut.

 Järven rannassa on myös laavukin

Aika määrähän meillä tuota tavaraa oli mukana, kahden ahkiollisen verran. Mutta kyllä kaikki oli taas tarpeeseen. Lapiotakin tarvittiin!

Auringon laskuun asti puut kestivät ja sen jälkeen olikin jo aika ruveta leiriä purkamaan.