Visiitit pääkaupunkiseudun ruuhkapaikoilla...Emäsalon kärki ja Porkkalanniemi

Aivan mahtava keli tammikuun ensimmäisenä vkonloppuna joten piti sitä päästä hieman ulkoilemaan. Lauantaina piipahdettiin Emäsalon kärjessä katsomassa että josko siellä vielä olisi perjantain myräkän jäljiltä merkkejä, ja olihan siellä hienot mainingit!

 Kalastaminen oli vähän niin ja noin :D...

Aivan älyttömästi ihmisiä ulkoilemassa, huh. Pappaa alkoi ahdistaa jo kovin, itse olin niin tukevasti kameran etsimen takana että onneksi en kerennyt ympärilleni katsella... Ei oikein vedä tuo Varlaxuddenin kokoinen ulkoilualue kaikkia. Olo on kaikkea muuta kuin luonnonrauhasta nauttiva...
Kaiholla muisteltiin aikoja parikymmentä, viisitoista vuotta sitten kun sai ainoina aikaa täälläkin viettää. Maksimissaan joitakuita taimenen heittelijöitä näkyi.

Sunnuntaina älyttömän aurinkoinen ja pikku pakkasesta huolimatta tosi lämmin keli jatkui. Näinpä päätettiin käväistä Porkkalanniemen lenkki kiertämässä.
Porkkalanniemihän on paljon isompi ulkoilualue kuin Emäsalon kärki mutta kyllä sielläkin ahdistus tuli. Parkkipaikat olivat aivan täpötäynnä ja tienvieruksetkin täynnä autoja.
Päätettiin että nyt kyllä viisastutaan ja unohdetaan moiset turistirysät. Parempi lähteä vaikka kotimetsään ulkoilemaan kuin kulkea jonossa.

Porkkalanniemessä päiväretkellä

Viime viikonloppuna kävästiin pitkästä aikaa taas hieman luonnossa nauttimassa.
On niin kiireitä  (ja huonoja kelejä) pitänyt tässä että ei oikein ole keretty koko syksynä luontoilemaan mikä harmittaa koska mieli halajaa luonnonrauhaan kaiken arjen hulabaloon jälkeen.
Helposti päästäväksi ja tutuksi paikaksi valikoitui Porkkalanniemi, sinne ei kauaa aja täältä pääkaupunkiseudulta.

Hyvän päiväretken ainekset on hieman kalastusta, nuotiota ja hyvät eväät, Papan mieli lepää virveliä heitellessä ja Mamman retkeä kameralla taltioidessa. Parrat nauttivat uusista hajuista ja tienoista.

Porkkalanniemi on saanut korean portin ja kyltit sekä laajennetun parkkipaikan.

Kauriin vasan selkäranka ja sorkka. Mikäköhän tämän on tappanut? 

Oli siinä ohikulkijoilla ihmeteltävää kun samalla reissulla yritettiin joulukorttikuvia ottaa...

Nää on niin parhaita! Reissumiehet avokado-lohi-juusto-täytteellä! Resepti löytyy viime vuotisesta Porkkalanniemi postauksesta.

Niemenkärjestä löytyy tämmöinen puiden suojaama, kiva nuotiopaikka. 

Taimenta ei näkynyt.... kyseltiin muiltakin kalastajilta eikä kellään mitään kalahavaintoa...

Valkohäntäkauriita on aivan älyttömästi Porkkalanniemen pelloilla! Kannattaa suunnata niitä katsomaan joko auringon noustessa tai laskiessa niin varmasti näkee. 

 Kauriita ja hirviä liikkuu tähän aikaan vuodesta paljon myös autoteillä.

Mukava päivä Porkkalanniemellä.

Toinen luontoon meno vinkki lukijoille,  ollaan käyty Partoja ulkoiluttamassa muutaman kerran Helsingin Longinojalla, johon loka-marraskuun ajan nousevat taimenet kutemaan. Parhaiten taimenet näkee siellä pimeän aikaan taskulampun valossa mutta päiväs aikaan saattaa tarkkasilmäisimmät nähdä kiven takana lymyävän kalan.

Longinojalle avattiin luontopolku jota pitkin on muutaman kilometrin verran helppo seurata puroa. 

http://longinoja.fi 

Auton voi jättää ainakin viikonloppuisin parkkiin Haaga-Helia kauppaoppilaitoksen (löytyy googlettamalla kartoista) parkkiin.

Päiväretkellä Porkkalanniemessä

Meren ääri taas kutsui ja päätettiin piipahtaa päiväretkellä Porkkalanniemessä.
Pakkasta oli pari astetta eikä tuullut lainkaan niin hyvin Parratkin tarkeni taapertaa mukana.
Talvi ei ole tullut oikein vieläkään tänne etelään, saas nähdä jäätyykö meri tänä vuonna ollenkaan.

Pappa yritti taimenta kuulostella taas tuloksetta... 

Otettiin muutamat klapit kotoa mukaan että saatiin nuotio värkättyä.
Mamma oli bongannut eräilylehdestä reissumies-reseptin jota piti päästä kokeilemaan.

Resepti kuuluu näin: pari avokadoa, savustettua lohta, pari valkosipulin kynttä, juustoraastetta ja muutama kananmuna. Survo kaikki sekaisin semmoiseksi tahnaksi ja laita reissumiesten tai muun ruisleivän väliin, grillaa avotulella rapsakaksi ja voi pojat että on hyvää!
Siihen vielä kuuma kupponen kahvia niin ei vilu tule!