Packraft eli reppulauttailua lähitienoilla

 

Mamma ja Pikku-Parta ovat löytäneet kivan aamuliikunta-harrastuksen 😊

Käydään tutkimassa lähi tienoiden järviä ja vesistöjä packraftillä, samalla saa hieman hyötyliikuntaa.

Ja aamulla koska tämän kesän hellepäivät eivät houkuttele keskipäivällä enää huhkimaan ja myös aamuhetket ovat parhaita, kaikki vielä koisivat kotonaan ja saa kuunnella luontoa rauhassa.

Hieman melontaa koiran kanssa packraftilla:

Erä-Parrat Youtube-kanava/Packraft

Vkonloppu mökillä ulkosaaristossa! Hieman lohen uistelua ja uusi packraft testissä!

 

Vihdoin ja viimein tänä keväänä, tai jo kesänä, pääsimme lähtemään liikenteeseen isommalla veneellä!

Aivan mieletöntä säätä ja tyyntä merta luvattiin koko viikonlopuksi, joten päätimme kysäistä tutulta mökkiä lainaan ulkomeren ääreltä. 

Mökki on vanha tuttu paikka, lähellä Pirttisaarta ja Söderskärin majakkaa

Intouduttiin hankkimaan tämmöinen paljon puhuttu packraft-kumikanootti! Ajatuksena että Mamma pääsee Pikku-Parran kanssa kulkemaan vesillä omia menojaan, vaikka arkisinkin, ei aina tarvitse olla isompien veneiden ja Papan taitojen varassa 😄... Ja ajatuksena että sitten myöhemmin hommataan toinen packraft Lapin reissuja varten, toiseen menee Mamma ja matkalainen ja toiseen Pappa ja retkeilytarpeet.

Tämä Kokopellin XPD:hän ei ole painonsa ja kokonsa puolesta ideaali vaelluskäyttöön, se on enemminkin autosta rantaan malli, mutta on ehkä hieman kestävämpää tekoa ja samalla saa toimia meillä kumiveneen tavaroiden kuljetus-lauttana 😉. 

Tuntuisi olevan nopeasti pumpattava ja ketterästi liikkuva! Ja juuri hyvän kokoinen että yksi käppänä mahtuu kyytiin myös! 

Pikku-Parran päätä kun ei ole ikinä huimannut mitkään kulkupelit (ei oikea kanoottikaan, joka oli tosi kiikkerä, ei vesitasolla lento tai hydrokopterilla jään päällä kiitäminen 😂), niin hänhän oli heti kanootissa kuin kotonaan. 

Aivan kertakaikkisen upea keli piti paikkansa koko vkonlopun! Tästä ei meri voi tyynemmäksi mennä!

Nautittiin saunasta ja grilliruuasta, eli kaikkea muuta kuin eräilyä taas, tsori! Välillä tarvitsee vaan näköjään tämmöistäkin, ja mikä parasta jos sen pääsee tekemään luonnon keskelle kuitenkin.

Lauantaina mökki-isäntämme vierailun jälkeen lähdimme veneellä lohenuistelu-paikoille!

Suuntana siis Söderskärin majakasta aukeava ulkomeri!

Kyllä hymyilyttää! Veneen moottori on toiminut köhimättä ja meri on tyyni! Voiko ihminen enempää toivoa!

Siellä se Söderskär siintääkin jo!

Vedettiin tällä kertaa yhdeksällä vavalla, ja siihen päälle perään 2 vapaa "sattuma-taimenille". Syvin viehe ui 8-10 metrissä. Kaiku näytti aluksi hyvin "banaaneja" mutta aivan hiljaista pinnan yläpuolella oli. Vesi oli 13-15 asteista eli aika lämmintä, olivatkohan kalat painuneet syvemmälle...?

Kelkat eli plaanarit levittävät virveleiden siimat veneen sivuille, jotta ne ei sotkeudu

Lohilusikka

Vau! Nähtiin täällä ensimmäistä kertaa joku toinenkin veto-uistelemassa! 

Tämmöisellä kelillä on ilo olla uistelemassa mukana, on nimittäin kokemusta hieman huonommistakin keleistä jolloin täytyy katse pitää koko ajan horisontissa ja silti meinaa merisairaus yllättää 😀

Siellä jossain siintää Viron rannikko!

Summasummarum: lohta vaille täydellinen uistelu-reissu ja mökki viikonloppu! Kiitos M taas kerran mökin lainasta!

Pikku-Parran katse kaihoaa jo uusiin seikkailuihin, kenties packraftillä...? 😎

Viikonloppu saaressa kotatelttailemassa

 

Kiirettä on pitänyt, isompi vene tuotti taas töitä tänä keväänä,  sitten siellä savon reissulla hajosi tuo kumiveneenkin moottori niin on aikaa mennyt veneiden ja moottorien kanssa painimiseen. 

Vihdoinkin saatiin viikolla laskettua ht-vene jonkkaan ja kumiveneen moottori huollettua. Huokailtiin ht-venettä laskiessa että kuinka kiva olisi sillä lähteä viikonlopuksi merelle, mutta oli pakko lähteä testaamaan kumiveneen moottori. Eli kumppari trailereineen auton perään perjantaina ja suunta kohti Emäsaloa.

Emäsalossa oli aikamoinen sumu kun saavuimme paikalle! 

Pappa kävi ennen tavaroiden purkua hieman kokeilemassa moottoria, nouseeko plaaniin jne. Tuntuisi että vanha Yamppi on taas toimintakunnossa. Sitten niitä kaikkia kamoja taas sovittelemaan veneeseen.

Aivan älytön sumu kun lähdettiin. Meillähän ei ole mitään valoja tässä kumiveneessä joten laitettiin otsalampun päähän väylää ylittäessä. Väylällä kulkee Nesteen tankkerit joten hieman sumu ylimääräistä sydämen tykytystä aiheutti! Mitä jos joku alus putkahtaa sumusta suoraan eteen 😱

Huh, väylän ylitettyämme alkoi sumu hellittää! Ja esiin tuli pilvetön taivas!

Tämän kertainen retkeily saari siintää jo!

Onnellisesti rantauduttu!

Aika hieno leireily-poukama löydettiin. Uusi tuttavuus jonne ollaan ajateltu tulla joskus kumiveneellä, isommalla ei oikein onnistu rantautuminen. Ja hyvin meidän teltta camoutui rannalle 😀

Auringossa oli sen liki 30 astetta lämmintä, vesi 8-10 astetta, mutta yöksi luvattiin vielä vilpoista niin hyvä oli olla kamina mukana ja polttopuita.

Viikonlopun eväät

Kyllä tänne kelpaa herätä aamulla! Suoraan luontoon! Eikä ketään missään...

Pikku-Parta vilvoittelee

Päivälliseksi ekana iltana oli pitaleipiä kanalla, kanakebabilla ja salaatilla. Siihen hieman chilillä maustettua ranskankermaa niin voi poijaat että oli hyviä!

Auringon painuessa saaren toiselle puolelle (tältä paikalta ei auringon laskua tullut nähtyä) niin oli aika virittää tulet kotatelttaan ja kömpiä 3-vuoden ajan makuupusseihin.

Aamu aurinko oli jo pitkällä kun päästiin teltasta ulos! Upea keli jatkui!

Hieman pannukahvin ääressä fiilistelyä ja huokailua...

...ja sitten kokeilemaan siika-onget. Siika taitaa olla jo mennyt menojaan...

Mastera väylällä. Tähän ei haluaisi sumussa törmätä!

Hieman saaren kiertelyä...

...ja kalastelua. Pappa oli aivan fiiliksissään kun oli niin hyvää taimen rantaa! Juuri semmoista "leopardi"-pohjaa joista taimenet tykkäävät. Ja veden lämpötilakin optimi. Mutta ei sitä taimenta löytynyt täältä tällä kertaa.

Tosi kiva ja monimuotoinen saari ja ranta.

Pikku-Partakin viihtyi hyvin, kävi välillä viilentelemässä keppien perässä ja välillä otti aurinkoa kallioilla.

Pappa kävi muutamaan otteeseen veto-uistelemassa karikoita ja rantaa, sekä testaamassa moottoria. Kerran se sammui omituisen äänen säestämänä eli ei siihen voi vieläkään 100 prosenttisesti luottaa 😨

Me sillä aikaa kokkailtiin nuotiolla Pikku-Parran kanssa uusia perunoita ja paisteltiin kassler-pihvejä.

Tämä rantakaistale tällä saarella oli tämän pariskunnan valtakuntaa. Luullaksemme ovat nuoripari kun eivät pesimisen merkkejä vielä osoittaneet..

Siihen he vastapäiselle karille uinahtivat sitten illalla, eivät meistä häiriytyneet kun niin lähellä nukkuivat.

Teltan lämpöön siirtymisen aika

Hyvin nukutti 💜

Aamupalaksi risotto-purkit ja raakanakkeja, ja tietysti pannukahvia!

Hieman luonnosta ja rauhasta nauttimista vielä ennen lähtöä.

Leirin purku ja pakkaus

Ja siitä sitten kotimatkalle! Pikku-Parta oli aivan naatti ja tasaraha. Kyllä se luonnossa oleskelu vie mehut 😄 eikä ukko enää eilisen teeren poika olekaan...

Taas kerran ihana vkonloppu, ja onneksi päästiin venerantaan ilman moottori ongelmia! 

Kyllä tällä taas jaksaa, ehkä viikon 😉?