Tasan neljä viikkoa vierähti lapin reissulla tänä vuonna. Ja ensi kertaa oltiin siellä elokuussa, joka oli tosi hyvä kuukausi lapissa oleskeluun ötököiden kannalta! Ei tullut kertaakaan käytettyä Thermacelliä tänä vuonna, hyttysiä saati mäkärää ei näkynyt eikä kuulunut lainkaan. Mahtaako johtua öiden viilentymisestä vai mistä, mihin se ötökkä elokuussa sieltä häviää...
Mutta hyvin nopeasti kuukausi vierähti, ja vihdoinkin päästiin sinne Inarijärvelle muutakin kuin rantoja mittailemaan. On se vain hieno järvi! Ja suuri! Ja autio! Verrattuna etelän järviin tai edes Suomenlahteen. Ja miten hienoja autiosaaria siellä on! Kyllä se oli rakkautta ensi silmäyksellä meille 💙
Lisäksi uutena tuttavuutena kävimme Inarin Solo-ja Paatarijärvillä. Solojärvi oli hieman haastava paikoitellen mataluutensa vuoksi, ja matka Sololta Paatarille myös. Siellä kannattaa olla tarkkana matalien pattien kanssa. Mutta Paatarilla on syvää! Paikoitellen jopa 50 metriä.
Pappa oli kaiken kalastus-efortin panostanut Paatarille, hää oli aivan varma että sieltä tulee reissun ainuat taimenet, ja syvältä. No ei tullut, kuin 300g ahven 😂 Ja harjusta oltiin ajateltu saavamme "senkuin repii ylös". No ei saatu, ei vieheet eikä lipat kelvanneet 😅. Mutta harjusta siellä on! Nähtiin niiden pintovan iltaisin (eli perhovälineet olisivat olleet niille se oikea kalastusmuoto..) ja kuultiin eräältä pariskunnalta että he saivat oikein hyvän kokoisia kun vetivät perholitkaa veneen perässä. Sen verran kalallisesti jäi näin jälkikäteen kaivelemaan että varmasti vielä palaamme Paatarille 😊!
Majoituimme Solojärven rannassa Porotilan vieressä. Ja sehän tarkoitti sitä että Pikku-Parran iloksi näitä näkyi joka lenkillä:
Eräällä aamulenkillä yksi tilan "tuttavallisimmista" poroista lähti pusikosta seuraamaan Pappaa ja Pikku-Partaa. Pikku-Parta haistoi poron mutta ei tajunnut että takanahan se tulee ja tökkii Pappaa kyynärään, vaan vouhkasi kovin etiäpäin vain että "missä-se-poro-nyt-on!". Pappa nosti Parran syliinsä ja kääntyi ja näytti metrin päässä ihmettelevää poroa sille niin hyvä ettei vanha turrukka sydänkohtausta saanut 😅. Partaa oli jo ruvennut pelottamaan sylissä että mitä se poro nyt oikein meinaa kun ei haukkuakaan usko! Papan oli kannettava vanha äijän käppänä takaisin mökille ja poro seurasi perässä 😆 niin utelias tapaus se oli!
Ps. Jos etsit majoitusta Solojärveltä niin käy katsastamassa löytyisikö täältä sinulle mökkiä 😊 > Inarinporopirtit!
Solojärven kupeesta on helppo tehdä myös autolla retkiä Inarin ympäristöön. Ja kuitenkin se on todella rauhaisa paikka. Ja lappilaisen luonnon ympäröimä. Suosittelemme!
Lämpötilat olivat oikein suotuisat koko neljä viikkoa. Ei tietoakaan enää niistä kammohelteistä joita etelässä oli koko kesän ollut, vaan juuri sopivaa keliä, kahdesta asteesta 22:teen.
Vanha Pikku-Parta jaksoi myös todella hyvin koko reissun ja pysyi terveenä. Hieman aina mietityttää ennakkoon että mitä kaikkea voi tulla tai sattua tuolle karvakaverille, kaveri kun täyttää jo vuoden lopussa 12 vuotta ja hällä on ollut jo kolme vuotta sydänvika jota lääkitään. Ennen reissua käytiin lääkärissä tutkituttaa ukko että hieman rauhallisimmin mielin uskalsimme reissuun lähteä. Hyvin hän jaksoi, oikeastaan vanhuutta ei hänessä vielä muuten näy, kuin että pidemmät yö-unoset hän kyllä vaatii jo.
Packraftailua olisi voinut enemmänkin harrastaa, jotenkin se tuppasi jäämään liian vähälle käytölle. Muutaman kerran tuli sillä veto-uisteltua, kun tarkoitus oli kokeilla että miten siihen kalan saa kyytiin. Yksi harjus nappasi kiinni Inarijärvellä mutta ei sitäkään raftiin asti saanut kun pääsi irti. Mutta hyvin se toimitti meillä Paatarijärven reissulla peräkärryn virkaa, aika lujaa saa kumpparilla ajaa ja tulee ihan kivasti perässä 10-15 metrin köydellä. Ihan plaanissa ei kannattanut ajaa koska silloin se alkoi heittelehtimään perässä.
Kuukkeleista sen verran että ei olla ikinä aiemmin niitä bongattu lapin reissuillamme, ja nyt niitä oli sitten joka paikassa! Ekalla välistopilla Kuusamon Rukalla näkyi ensimmäiset, Solojärvellä niihin törmäsi koko ajan ja Inarijärvellä meidät saareen tervetulleiksi toivottivat saaren oma pariskunta, ja vikalla mökillä Kuusamossa taas niitä lenkillä bongattiin! Eli nyt nähtiin kuukkeleita!
