Päiväretki Onaksessa

Ei olla moneen vuoteen käyty Onas-saaren virallisella tulistelupaikalla ja kun merellä taas tuppasi lounaasta puhaltamaan niin päiväretki kohteeksi valikoitui vanha kunnon Onas 😊 ajatuksena hieman siikaonkia (tämä ei kyllä välttämättä paras paikka siikaongintaan...) ja antaa pentukoiran tutustua luontoon ja tehdä tulella jotain hyvää evästä.

Pentu on oppinut todella hyvin matkustamaan veneessä jo, lepäilee matkustus-ajat jotta kohteessa jaksaa sitten.

Matkalla veto-uisteltiin mennessä ja tullessa mutta ei taimenista tietoakaan...

Pilvipeite alkoi matkan aikana rakoilemaan ja loppupäiväksi tulikin hieno aurinkoinen keli!

 

Onaksen retkeilypaikka on saanut uuden tulipaikan vanhan viereen. 

Pentu tutustuu vesielementtiin! Siitä oli todella kivaa metsästää kirkkaassa vedessä kelluvia levänkappaleita 😁

Aikakauden lieve-ilmiö... joku on näköjään tarvinnut maskia täällä saaristossakin vai onko tuuli tuonut mantereelta... 😟

Kalasta ei siis tietoakaan taas kerran, mutta onneksi oli hyvät eväät mukana. Ruisleipien resepti: savuporo Bonjour-juustoa, kinkkusuikaleita ja cheddar-juustoraastetta ja sisälle ananasviipale. Nam 😋

Ollaan kyllä koko sakki todella onnellisia että saatiin perheeseen uusi pieni partasuu, pennusta on niin paljon iloa vanhalle Uffellekin, 12-vuotias papparainen on nuorentunut ainakin viisi vuotta telmiessään kakaran kanssa. 💕

Aika väsynyttä mutta tyytyväistä sakkia lähti veneellä illan suussa saaresta pois. 

Jospa seuraavalla kerralla uskallettaisiin jäädä pennun kanssa jo yöksi? Sen verran hömelö se vielä on ollut että ajatus kuumasta kamiinasta ja pennusta on estänyt meitä viettämästä kotateltta yötä saaressa, mutta jospa se tuosta järkiintyisi nyt pikkuhiljaa 😊?

Kesäkauden päätösretki eli venetsialaisten viettoa Onaksessa

Kesäkauden päätösjuhlia eli venetsialaisia vietetään aina elokuun lopussa. Illat alkavat pimetä ja syys saapua. Ilma ja meri kylmetä. 

No, ei tänä vuonna ollut niin kylmää ainakaan vielä, meri 18 astetta ja aurinkossa varmaan 25 astetta. Eli loistava tilaisuus käväistä hetki saareilemassa kun tuuletkin pysyivät maltillisina.

Paikaksi valikoitui pitkästä aikaa Onaksen etelä-kalliot. Paikkahan on tuttu Napoleonin sarkofagistaan. Tarina kertoo että Napoleon tilasi tämän graniittimöhkäleen sarkofagiaan varten mutta sota esti laivaa hakemasta kiveä. Ja siinä se lepää vieläkin, odottaen noutoaan :)

Nämä Onaksen eteläkalliot ovat kyllä hieno paikka. Sileää punertavaa kalliota joka toimii hyvin terassina. 

Saaressa riittää hyvin poltettavaa puuta. Heti kallioiden vieressä on hakkuu-aukio josta löytyy poltettavaa nuotioon.

Ruuaksi oli mukana valmis salaattia ja makkaraa, joten tällä kertaa ei sen ihmeempiä kokkailtu.

Mukana oli tietysti asiaan kuuluvasti venetsialais-kynttilät! Innolla odotettiin iltaa ja pimeyttä että saatiin ne valaisemaan rantakallioita.

Auringon painuessa mailleen tehtiin lenkki metsän halki Napoleonin kivelle.

Sadekuuroja mantereen puolella

Oli kyllä hieno ilta. Mailleen painuneen auringon loimutusta ja toisella puolella kuu jo nousi.

Kynttilöiden valossa

Ja loppujenkin pilvien väistyessä tuli tähtitaivas esiin. Huoh.

Yhden yön retkeksi tämä reissu jäi. Seuraavana päivänä luvattiin sadetta illan suussa...

...ja tuulen nousua. 

Nämä Onaksen eteläkalliot ovat mukava paikka jos puhaltaa pohjoisen suunnasta, mutta ei jos puhaltaa mistä tahansa muualta. Vaikka ankkuri tarttuukin aina tosi hyvin täällä pohjaan kiinni.

Ennen sivistyksen pariin paluuta kerkesimme vielä aamukahvia juodessa seurailemaan haukkojen kisailua. 

Leiri purettu

 Kuulasta ja tuuletonta syksyä odotellen!