Kesäkauden päätösjuhlia eli venetsialaisia vietetään aina elokuun lopussa. Illat alkavat pimetä ja syys saapua. Ilma ja meri kylmetä.
No, ei tänä vuonna ollut niin kylmää ainakaan vielä, meri 18 astetta ja aurinkossa varmaan 25 astetta. Eli loistava tilaisuus käväistä hetki saareilemassa kun tuuletkin pysyivät maltillisina.
Paikaksi valikoitui pitkästä aikaa Onaksen etelä-kalliot. Paikkahan on tuttu Napoleonin sarkofagistaan. Tarina kertoo että Napoleon tilasi tämän graniittimöhkäleen sarkofagiaan varten mutta sota esti laivaa hakemasta kiveä. Ja siinä se lepää vieläkin, odottaen noutoaan :)
Nämä Onaksen eteläkalliot ovat kyllä hieno paikka. Sileää punertavaa kalliota joka toimii hyvin terassina.
Saaressa riittää hyvin poltettavaa puuta. Heti kallioiden vieressä on hakkuu-aukio josta löytyy poltettavaa nuotioon.
Ruuaksi oli mukana valmis salaattia ja makkaraa, joten tällä kertaa ei sen ihmeempiä kokkailtu.
Mukana oli tietysti asiaan kuuluvasti venetsialais-kynttilät! Innolla odotettiin iltaa ja pimeyttä että saatiin ne valaisemaan rantakallioita.
Auringon painuessa mailleen tehtiin lenkki metsän halki Napoleonin kivelle.
Sadekuuroja mantereen puolella
Oli kyllä hieno ilta. Mailleen painuneen auringon loimutusta ja toisella puolella kuu jo nousi.
Kynttilöiden valossa
Ja loppujenkin pilvien väistyessä tuli tähtitaivas esiin. Huoh.
Yhden yön retkeksi tämä reissu jäi. Seuraavana päivänä luvattiin sadetta illan suussa...
...ja tuulen nousua.
Nämä Onaksen eteläkalliot ovat mukava paikka jos puhaltaa pohjoisen suunnasta, mutta ei jos puhaltaa mistä tahansa muualta. Vaikka ankkuri tarttuukin aina tosi hyvin täällä pohjaan kiinni.
Ennen sivistyksen pariin paluuta kerkesimme vielä aamukahvia juodessa seurailemaan haukkojen kisailua.
Leiri purettu
Kuulasta ja tuuletonta syksyä odotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti