Pilkillä Kukuljärvellä

 

Pilkkikauden aloitus. Ja sen verran tässä on säät lämminnyt että oiskohan samalla sen lopetus 😎

Lauantai-aamusta lähdettiin köröttelemään kohti Ruotsinpyhtäätä ja siellä sijaitsevaa erämaa-tyyppistä Kukuljärveä. Ollaan aikaisemminkin käyty täällä pilkillä vuoden -18 talvena, joten odotus oli että rauhaisaan paikkaan saavuttaisiin. Meren jäät eivät oikein houkutelleet kun on pitänyt viikon verran sen verran lämmintä keliä.

Kukuljärvi on Kotkalaisen Fishingcenterin hallinnoima erämaajärvi Ruotsinpyhtäällä. Järvelle istutetaan kirjolohta joten lupa-asiat pitää hoitaa kuntoon ennen vieheiden uittamista. Järven rannalla on laavu, puita ja huussi, mutta leiriytyminen järvelle tai parkkipaikalle on kielletty. Lähimetsä on luonnonsuojelu-aluetta.

Paikka on ihanan rauhaisa (etelä-suomen retkikohteeksi), varmaankin juuri siksi että täältä puuttuvat parkkikselta ne retkeily-ja matkailuvaunut, jotka valitettavasti alkavat olemaan yleistyneitä varsinkin nyt korona-aikana...

Eräänäkin keväänä käytiin Partojen kanssa täällä ihan vain lenkkeilemässä järven ympäri ja lähitienoon luolalla eikä ensimmäistäkään ihmistä nähty. 

Järvellä oli aika paljon pilkkijöiden jälkiä tällä kertaa.

Jäätä oli ainakin 20 sentin syvyydeltä, mutta järven päällä oli nilkkoihin asti vettä. Ja siitähän meidän ainukainen Pikku-Parta ei tykännyt 😆, onneksi oltiin varauduttu tähän ja otettu hänelle oma korkea tuoli mukaan... ja lämmikkeeksi porontalja. Kyllä hänen kelpasi istua siinä poropaketissaan ja katsella kun Mamma ja Pappa pilkki. 

Meillä oli vanha kunnon Deeperin kaiku mukana josta pystyi tarkkailemaan että näkyykö jään alla elämää, eikä näkynyt. Kerran vain nähtiin kun kala nousi kohti pilkkiä, kävi sitä tarkastelemassa ja totesi että ei kiinnosta... 

Eli taas kerran pilkittiin tyhjää 😅... No täytyy myöntää että ei me ymmärretäkään oikein mitään tästä pilkkimisestä. Nytkin kokeiltiin pystypilkkejä, tasureita, ledejä, toukkia, matoja, kaikenvärisiä koukkuja jne. mutta ei oikein ole hallussa tämä kokonaisuus ja miten niitä kannattaisi uittaa 😂

Kolme kertaa vaihdettiin paikkaa... yllättävän syvää oli ihan tässä rannassakin, melkein 3 metriä.

Kalattomuuden päätteeksi olikin hyvä keskittyä vain kahvien, nakkien ja pitaleipien väsäämiseen. Hyvä retkiruoka lohduttaa ja lämmittää 😋

Päivemmällä pilvetkin väistyivät taivaalta ja ruuat nautittiin lämmittävässä kevät auringossa.

Hetki pilkkimistä vielä ja sitten kello olikin jo sen verran että oli aika pakata ahkiot ja palata parkkipaikalle. Hyvin huomaamattomasti koko päivä siinä hupeni taas retkeillessä ihanassa luonnossa.