Toukka-Parta on poissa...

 

Vanha Toukka-Parta on poissa. 

Vanhuus otti vallan ja tassussa painoi jo niin paljon, että meidän oli pakko tehdä viimeinen palvelus rakkaista rakkaimmalle papparaiselle ja päästää hänet juoksemaan taivaallisille tuntureille. 😪💔

Haluisimme uskoa että siellä hän juoksee vanhan Kalastaja-Parran kanssa kilpaa kuten he nuorempina rakastivat tehdä. Isä ja otto-poika. 

Jäljellä oleva Pikku-Parta on ihmeissään. Hän ei ole tottunut olemaan ainut karvakorva ja tuntuu surevan omalla tavallaan. On hyvin vaitonainen ja yrittää parhaansa mukaan lohduttaa itkevää Mammaa. Nuolee kättä ja on liki kokoajan.

Meillä on niin kova ikävä noita kahta Partaa, ja ikävä aikoja ja reissuja ja retkiä jolloin kaikki oli vielä hyvin. Kunpa saisi edes hetken takaisin entisiä aikoja...

Alkuperäiset "Erä-Parrat". Enää heistä ei ole jäljellä kuin Pikku-Parta joka kuvassa kieltään lipoo...

Hymyilyttää kun ollaan tutulla Kilpisjärvellä veneilemässä...

"Kukkuu!" Kurkkaus teltasta aamulla

Juntturassa...

Vauhdin hurmaa

Toukka-Parta oli iloinen pikkumies

Hillat olivat Toukka-Parran herkkua...

Kalastaja-Parta ja Toukka-Parta Kilpisjärvellä

Toukka rakasti hotellihuoneiden valkoisia lakanoita. Ja itseasiassa hotellihuoneissa oleilua aina Lapin reissuillamme. Kerran hän uhkasi lopettaa Erä-Parroissa, ja perustaa kilpailevan blogin nimeltä City-Parrat, jossa testaillaan vain eri hotellihuoneita... 😉💛

Hyvää matkaa rakas. Miljoona muistoa mahtuu näihin 13 vuoteen jotka vietit kanssamme. Ja niitä miljoonaa muistoa vaalimme sydämissämme 💗.