Vuoden -18 viimeinen veneretki, Äggskär

Veneilykausi kääntyy jo talvea kohden mutta onneksi meitä onnisti säällisesti ja päästiin vielä kerran tekemään päiväretki saareen veneellä!
Pappahan on päässyt tekemään näitä kalastusretkiä kavereidensa kanssa tässä välissä, sen mitä on merelle päässyt. Harmillisesti tänä syksynä on tupannut tuulet aina nousemaan juuri viikonlopuiksi.

Äggskäriin nokka suunnattiin, tuulta ei ollut kuin n. 4-7 metriä joten ei tarvinnut rynkyttää selkää ylitettäessä. Saarista valikoitui retkikohteeksi tänään Söderholmen eli ensimmäinen saari. Söderholmen on yleensä kesäkaudella niin tupaten täynnä veneitä että siellä on kiva visiteerata vasta näin syksyllä tai aikaisin keväällä niin saa rauhassa olla.

Muuttolintuja matkasi jo kovin

Pappa keskittyi taimenjahtiin kun me taas Partojen kanssa keskityttiin ihan vain luonnosta ja rauhasta nauttimiseen.

Papalla oli yksi taimen hetken kiinni, yksi seurasi ja yhden nähtiin loikkaavan vedestä. Taimenia on!

Sitten Toukka-Parta näki jotain kivien välissä...

Voi itku näitä minkkejä on ihan riesaksi asti! Kuulemma seitsemän minkkiä on loukutettukin saariryhmästä viime kuussa pois ja silti näitä käveli ihan koirien, savun, ihmisten ja hälinän lähettyvillä mistään mitään välittämättä!

Yksi kehtasi peräti ängetä nuotiokuvaankin! :

 Meduusoja nähtiin rannassa

Parroilla oli ihana päivä taas, saivat minkeistä huolimatta viipottaa paljon vapaalla jalalla.

Nuotiolla jutusteltiin muiden saaressa seikkailevien kanssa jotka yöpyisivät saarella sijaitsevalla kalastajatorpalla ja he kutsuivat meidät tutustumaan sisältä käsin tähän hienoon, 1700-luvun lopulla rakennettuun rakennukseen joka jossain vaiheessa on Pellingistä tänne Äggskäriin siirretty.

Täällähän taannoin on eräs kalastus-sarjan porukkakin yöpynyt...

Portaat torniin 

Hienot näköalat tornista aukesi! Torniin on seinille kirjoitettu vieraskirjaa iät ja ajat ja nyt sieltä tarkkasilmäiset voivat bongata Erä-Parrat myös.

Kiitos vierailumahdollisuudesta!

Ja näin se päivä taas vierähti aivan luvattoman nopsasti. Ja oli aika matkata takaisin kotilaituriin ennenkuin pimeä yllättäisi. Ja yllättihän se jo kello kuuden jälkeen.

Haikein mielin päätimme näin veneilykauden, nyt sitten on taas aika ruveta keksimään sisämaan seikkailuja...

Hyvää ja antoisaa syksyä!