Pilkkimis yritystä....

Lauantaina tarjoutui pitkästä aikaa mahdollisuus lähteä hieman luonnon pariin nautiskelemaan. Pakattiin autoon ahkiot, pilkit, saunateltta Parroille ja ynnä muut retkitarpeet ja suunnattiin Sipoonlahdelle pilkkimään.
Kävästiin ensin Eriksnäsintien lopussa olevalla parkkipaikalla jossa on veneenlasku-ramppi, mutta voi ahdistus miten paljon porukkaa siellä oli. Parkkipaikka oli täynnä kuin turusen pyssy joten ajoimmekin automme Nesteen parkkipaikalle josta lähtee polku meren rantaan.

Rannasta lähti kelkka-ura jäälle, joten ei tarvinnut heti alkutöikseen alkaa kahlata lumessa. Lunta tänä talvena on tullut aika reippaasti täällä etelässäkin.

Moottoritien sillan alla 

Lunta tuprutti ja pakkasta oli muutama aste. Muutamia muitakin pilkkijöitä lahdella näkyi. Mutta kenelläkään ei näkynyt kalaa!

Kelkka-uralta poikkesimme muutaman kymmentä metriä kaislikon suuntaan ja siitä sitten lapioimaan lunta jäältä pois että saatiin teltta Parroille pystyyn. Partojen tassukarvat olivat jo keränneet sen verran lunta että rupesivat värisemään takeistaan huolimatta.
Kamina porisemaan ja teltan lämmetessä pystyi sitten jo pilkkimistä ruveta harrastamaan, ei tämä helppoa ole vanhojen Partojen kanssa pilkillä olo :D

Muutamia pitkiä katseita saatiin ohi meneviltä kelkkailijoilta ja muilta pilkkijöiltä taas kerran "leirimme" takia...

Muutaman tunnin siinä kaloja yritettiin narrata esiin, ledipilkeillä, toukilla. Mutta kaiku näytti aivan tyhjää. Ei yhtään kalatapahtumaa.
Sitten kaivettiin eväät esiin ja keitettiin nokipannukahvit kamiinalla.

Kiitokseksi eräästä kuvauskeikasta tuli lahjakortti jolla saimme hommattua vahvistusta "eräily"tarpeisiimme! Retkipaistinpannu! Kiitti J ja S jos luette tätä ;)

Niin kauan kuin puita riitti, niin Parrat hyrisivät tyytyväisinä tuoleissaan. Ja Mamma ja Pappa saivat kalastaa. Puiden loputtua olikin aika pakata taas kamppeet kasaan.

Ei näkynyt kotkia eikä muitakaan lintuja muuta kuin nämä kaksi ohi liitävää lokkia... 

Vaikka hieman töitä joutuu tekemään muutaman tunnin takia niin kyllä se kannattaa. Kyllä oli taas hyvä mieli kun oli päässyt hieman edes "luontoilemaan"...