Onaksessa 16-18.9.

Ah, viikonloppu ja mahdollisuus nauttimaan eräilystä!
Suunnattiin vene kohti Onaslandetia. Tuuliennuste lupasi pohjoistuulta koko viikonlopuksi niin ajattelimme saavamme hyvän suojaisan paikan veneelle Onaksen eteläkärjestä. Ja onneksi ennuste piti kutinsa koko viikonlopun, jos tuuli olisi kääntynyt niin silloin tulee aina levottomaksi kun vene on pelkän ankkurin varassa aaltojen lyödessä kylkeen.
Kärkikalliot oli mitä suojaisin paikka siis.

Pistettiin teltta metikön siimekseen ja pidettiin kalliota terassinamme.
Nämä kalliot ovat kyllä ihanat, niin helppo kulkea ja ne jatkuvat ja jatkuvat.

Aamulla herättiin merikotkan huuteluihin taas. Ja Pappa sai näköhavainnonkin kun se lensi takana avautuvan metsän hakkuu-aukioilla. On se hienoo että se voi näin hyvin nykyisin ja kanta on kasvanut ihan silmissä täällä itäiselläkin Suomenlahdella.

Bongattiin myös naaraskäki! Tuli meidän leirin viereen räpistelemään:

Parrat olivat hyvällä päällä, nekin tykkäsivät helppokulkuisesta kallioterassista.

Vedestä pelastettu...

Bongasimme myös tämmöisen:

harmillisen nopeastihan se viikonloppu taas meni...
Sunnuntaina oli taas aika nostaa ankkuri ja lähteä sivistyksen pariin.