Pitkästä aikaa merellisissä maisemissa!
Pelättiin että levää olisi enemmänkin mutta ei ollut. Yllättävän kirkasta vesi oli vaikka ei ihan ulkosaaristossa oltukaan.
Lupasi tuulta lounaasta joten siksi valikoitui yöpymispaikaksi Fåfängholmenin kalliot, vene sai killua täysin tyvenessä siellä.
Kalastuksellisestihan tämä on aivan rospuuttoaikaa joten vuorokausi meni ihan vain ulkoelämästä nautiskeluksi ja uimiseksi.
Meri vesi oli 20 asteista.
Veneen pesua
Viikonlopuksi povattiin vielä vuoden viimeiset helteet ja lämmin oli. Yölläkään lämpötila ei tainnut tippua alle 15 asteen.
Kaiverrus rantakallioilla. Kaksi logoa ja päivämäärä 17.8.1947.
Jo perjantai illalla näkyi ensimmäinen luontokappale mantereella, minkki juoksi kallioilla aivan vierestä! Parrat eivät onneksi nähneet. Sitten seuraavana päivänä niitä näkyikin jo useampi... pari uivaa ja erikokoisia (olisiko pentuja?) hyppelehti luonnonmuovaamalla aallonmurtajalla.
Voi itku. Nämä on aivan liikaa lisääntyneet nyt tänne saaristoon!
Sitten rantaan yritti heti Mamman uimisen jälkeen eräs toinenkin kaveri...
Täytyy sanoa että ei enää ihan hirveesti uitatuttanut tämän tapaamisen jälkeen...yh.
Sitten se yritti päästä veneeseen. Pappa tärisytti venettä ja käärme sukelsi veneen ali ja jatkoi matkaansa. Aika pitkään ne pystyvät sukelluksissa olemaan!
Kotkakin nähtiin kauempana liiailemassa taas. Yritettiin huitoa sille että täällä olisi ruokaa, tule syömään minkkejä!
Kiva luontovuorokausi vietettiin taas. Ihana oli palata merelle, meren äänet ja haju. Ne on niin erilaiset kuin minkään järven. Ja arvaamattomuus. Nytkin jouduimme palaamaan näistä hienoista keleistä jo lauantaina takaisin kotiin koska sunnuntaiksi se lupasikin aika myräkän tänne.
Jospa sitä parin viikon päästä taas pääsisi mieltään lepuuttamaan tänne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti