Maanantaina matkasimme taas tänne kesäloman päämäärään, eli Kilpisjärvelle.
Ollaan menetetty sydämemme täysin tälle paikalle ja haaveilemmekin aina vuoden kuukaudet seuraavaa reissua tänne.
Kohta kohta!
Tällä kertaa viivymme kaksi viikkoa täällä. Majoitumme taas meille uudella puolella täällä, mökistä näkyy niin Salmivaara kuin Saana. Ja mikä parasta, saatiin vene parkkeerattua mökin edustalle Ala-Kilpisjärven rantaan.
Mahtavaa kun voi koska tahansa lähteä veneilemään ja kalaan!
Pikkasen erilainen fiilis kuin Pallasjärvellä :D
Saana kurkistaa Salmivaaran takaa :)
Tiistaina raudun-uistelun lomassa piipahdimme Harjunpaikalla.
Täällä oli sijainnut Kilpisjärven toinen rakennettu talo aikoinaan, jossa oli asunut pariskunta vuohineen ja lehmineen. Tämä sijaitsee Salmivaaran toisella laidalla, täysin erämaassa.
Harjun idylli oli tuhoitunut v. 1942 kun 3 venäläistä vankia oli pakomatkallaan eksynyt paikalle ja murhannut pariskunnan. Vieläkin paikan erottaa hyvin muusta tunturista aakeudellaan.
Raudusta ei vielä yhtään havaintoa.
Aamulenkillä Partojen kanssa bongailtuja:
Lapintiaisia ja Sinirintoja
Terassin vieressä nökötti puppenuorukainen :)
Keskiviikkona päätimme tehdä retken ilman Partoja Temppelikurulle. Kävimme vuosi sitten ensimmäistä kertaa täällä mutta jäi se viimeinen kuru löytämättä silloin.
Matka kuruille on 12 asteessakin hikinen ja ötökkäinen. Paikoitellen semmoista ryteikköä jonka läpi pitää puskea, joki mikä ylittää, rakkaa missä tasapainoilla. Mutta kyllä se palkinto oli sen arvoinen!
Viimeistä kurua lähestyttäessämme alkoi kuulua Krviiiiii! Neljännen kurun vartija huomasi meidät ja alkoi syöksypommittaa meitä todella äkäisenä!
Mahtoikohan piekanan emäntä pesiä tuolla kalliokielekkeen alla...mitään elämää ei näkynyt mutta oksaa siellä oli ja piekana "päivysti" koko ajan kielekkeen päällä puissa.
Sitten piekanan metelöinti alkoi häiritä toista kurujen asukkia:
Hienoa luontotapahtumaa sai katsella hienojen maisemien lisäksi!
Pappa sai muutaman pikku taimenen kuruista, jotka tietysti päästettiin takaisin kasvamaan.
Ötökkää oli paikoitellen sen verran että ilman offia sekä Thermacellejä ei olisi pärjätty
Veneelle palattiin hieman helpompaa reittiä, eli kavuttiin tunturiin ja tultiin sieltä sitten alaspäin.
Varvikoissa vilisti sopuleita! Jes! Ei ollakaan niitä nähty sitten vuoden 2015! Vaikea niistä on kuvaa saada :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti