Ja näin se vuoden odotus taas palkittiin, että päästiin taas kerran tänne meidän sielujen paikkaan.
Ollaan naureskeltu sitä keskenämme että kun ensimmäisiä kertoja täällä kävimme niin ajattelimme että "eiköhän tämä ole nähty nyt sitten...". Ei ole. Ei vain ikinä :D
Suomen hienoin paikka. Meidän mielestä. Tämän jälkeen on aivan turha lähteä enää muualle katselemaan. Voi painua vain takaisin etelän kotiin ja odottaa taas vuoden. Että pääsee tänne takaisin.
Ensimmäistä kertaa ikinä varattiin suosiolla heti kolmeksi viikoksi mökki täältä. Kyllähän se kirpaisee lompakossa, mutta kun sen säästää vuoden aikana, niin ei paha.
Tänä vuonna kun tuli tämä korona, ja Papalle lomautukset niin kyllä sitä jo hetki pelättiin että näinköhän päästään tänne. Mutta sitä hienompi oli se tunne kun päästiin ja kaikki toteutui kuten oltiin suunniteltukin.
Perillä odotti vanha tuttu norjalaisten mökki kaikilla mukavuuksilla. Saunalla, pyykinpesukoneella, kuivauskaapilla, astianpesukoneella jne. Oli helppo asettua taloksi kun tiesi mihin tulee.
Tultiin mökille Juhannus aatonaattona. Juhannuksenahan on täällä aina perinteiset hiihtokilpailut joiden pelättiin tuovan ihmisiä älyttömästi paikalle, mutta aika rauhassa sai torstaina vielä Kilpishalli-kaupassa olla. Hiihtokilpailuissa oli kuulemma ollut jokusen päälle sata osallistujaa, mutta ei käyty katsomassa.
Me vain keskityttiin ottamaan ihan rauhassa nämä juhannuspäivät, ja kotiutumaan tänne. Venekin sai pysyä kuivalla maalla kun kävimme katsomassa että yläjärven veneenlaskupaikalla on vielä jäätä.
Hyvää Juhannusta, toivottavat Parrat
Meidän mieleisestä juhannuksesta kertokoon nämä kuvat. Hieman hyvää ruokaa ja juomaa, upeat maisemat joissa Partojen kanssa käppäillä. Huoh. Ei muuta tarvitse.
Aiai. Kyllä kelpaa...
Mutta sitten se veneen järveen saanti alkoikin jo poltella heti juhannuspäivän valjettua.
Yläjärvessä on vielä jäätä, joten pakko keksiä toinen ratkaisu!
Laskettiin vene Polar vesitason rampista. Eli suoraan Ala-järvelle joka on sula. Ja jonka rannassa mökkimme myös on.
Pappa ajaa venettä omaan mökki poukamaan
Huh mikä helle tuli taas...
Se oli sitten pakko päästä heti tyynelle järvelle hieman katselemaan... Näitä tyyni-tilanteita ei voi jättää käyttämättä.
Samalla haluttiin nähdä että miten ne jäät, lähtevätkö purkautumaan salmen kautta ala-järvelle.
Olihan se aivan älytöntä ajella jäälohkareiden keskellä salmessa.
Kopterikameran uskalsi nostaa ilmaan kun tiesi että lentoliikenne ei ole vielä alkanut.
Tämä veden kirkkaus jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen, kaikua kun katseltiin niin 8 metrissä näki vielä pohjaan.
"Jäätä mulle kiitos!"
On kyllä tullut vietettyä varmasti parhain Juhannus nyt täällä.
On tämä vain aivan älytön paikka.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti