23-25.9 Äggskär

Vuoden viimeinen saariviikonloppu vietettiin siellä mistä saariretkeily ja veneilykausi keväällä aloitettiinkin. Äggskärissä siis.
Täällä tuppaa nykyisin olemaan kauniilla keleillä niin paljon tunkua että ei tänne oikein enää viitti tullakkaan muutakuin aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, jotta saa edes hieman olla rauhassa.

Viereisissä saarissa oli väkeä mutta onneksi me saimme olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme koko viikonlopun perimmäisessä saaressa.
Viikonloppu kului perinteisissä merkeissä, eli leirin teossa, tulen pitämisessä grillikodassa, puuhommissa, kalastelussa ja valokuvaamisessa. Kalaa ei tietystikään tullut, ei edes tapahtumia, mutta viis siitä kun tää luonnossa elely on vain niin makeeta jo ittessään.

Näin telttailut on siis tälle vuodelle telttailtu. Teltta-öitä tälle kesälle tuli yhteensä 22.
Kakskytäkaks ihanaa aamua siis herätty suoraan luontoon.
Voih, tuntuu taas lohduttomalta kun tulee talvi joka rajoittaa eräilyä niin paljon. Pakkaset ja tuiskut ja pahimmillaan ei edes meri jäädy jotta pääsisi jalkaisin retkeilemään saariin.  No ens keväänä sitten taas.
Ja kyllä vene vielä jonkassa on eli nyt sitten käydään veto-uistelemassa taimenta ja päiväretkeilemässä. Talvella täytyy sitten lähteäkin metsäilemään ja tutkimaan lähitienoon retkeily-alueita.
Ei siis blogin päivitys varmastikaan tältä vuodelta vielä tässä ollut!

Onaksessa 16-18.9.

Ah, viikonloppu ja mahdollisuus nauttimaan eräilystä!
Suunnattiin vene kohti Onaslandetia. Tuuliennuste lupasi pohjoistuulta koko viikonlopuksi niin ajattelimme saavamme hyvän suojaisan paikan veneelle Onaksen eteläkärjestä. Ja onneksi ennuste piti kutinsa koko viikonlopun, jos tuuli olisi kääntynyt niin silloin tulee aina levottomaksi kun vene on pelkän ankkurin varassa aaltojen lyödessä kylkeen.
Kärkikalliot oli mitä suojaisin paikka siis.

Pistettiin teltta metikön siimekseen ja pidettiin kalliota terassinamme.
Nämä kalliot ovat kyllä ihanat, niin helppo kulkea ja ne jatkuvat ja jatkuvat.

Aamulla herättiin merikotkan huuteluihin taas. Ja Pappa sai näköhavainnonkin kun se lensi takana avautuvan metsän hakkuu-aukioilla. On se hienoo että se voi näin hyvin nykyisin ja kanta on kasvanut ihan silmissä täällä itäiselläkin Suomenlahdella.

Bongattiin myös naaraskäki! Tuli meidän leirin viereen räpistelemään:

Parrat olivat hyvällä päällä, nekin tykkäsivät helppokulkuisesta kallioterassista.

Vedestä pelastettu...

Bongasimme myös tämmöisen:

harmillisen nopeastihan se viikonloppu taas meni...
Sunnuntaina oli taas aika nostaa ankkuri ja lähteä sivistyksen pariin.

9.-11.9 Norra Duussa

Norra Duuhan on siis täysin keksitty saaren nimi. Sitä ei varmastikaan löydy minkään valtakunnan kartasta.

No mutta siellä nyt vietettiin ensimmäistä kertaa koko viikonloppu.
Saari ei ole koolla pilattu, siellä on yksi nuotiopaikka keskellä ja kymmenkunta puuta. Saaren pienuuden takia voisi kuvitella että siellä saisi olla rauhassa, tuskin ketään ehdoin tahdoin tahtoo pienelle saarelle jos näkee että siellä jo porukkaa on. Ja näin olikin. Viereinen retkeilysaari, jonka elämää seurasimme, oli hyvin käytetty. Siellä venettä ja ihmistä lappasi koko viikonlopun taas.
Ensin mekin meinasimme sinne mennä mutta heti ihan kylkeen änkesi jo kaksi venettä (mielestämme aivan älytöntä, tilaa on muuallakin! Mistä näitä ur**ja riittää!) joten päätös olikin sitten selvä. Me emme hae luonnosta sosiaalisia kontakteja vaan sitä luonnon rauhaa.

Aika kului taas saarella todella nopsaa kalastellen, leiri  puuhasteluissa, valokuvauksessa ja kokkaillessa. Aivan luvattoman nopsaa. Ennenkuin huomasikaan niin sitä oli taas sunnuntai aamu ja aika lähteä sivistyksen pariin.

 Ilma oli vielä todella lämmin. Yölläkin yli kymmentä astetta. Ja merikin huokuu lämpöä vielä. Liian lämmintä taimenelle.

 Sunnuntaina aamuna viereisellä saarella huuteli taas se tuttu ääni...

Väsyneet mutta onnelliset Parrat matkalla takaisin sivistyksen pariin. Kyllä se pari päivää vapaana rimputellen vetää mehut pois...

3.9 la jigailee...

Mamma hommasi duunikaverin, joka on kalastusopas, innoittamana erilliset jigailuvälineet. Näin saadaan taas kalastukseen eri perspektiiviä (kait? ).
Setistä tuli tämmöinen: vavaksi Okuma Beater avojigi 198cm (tuntuma herkkä!), kelana Okuma Inspira (muistaakseni?), Savage Gear finezze 0.13 kuitusiimaa jonka päähän tapsiksi (jottei heti kivikoissa katkeilisi) Sufilixin Invisiline fluorocarbonia 0.37. Lisäksi liuta Gamagatsun jigipäitä eri kokoisia ja painoisi. Papalla olikin jo pussillinen jigejä valmiina, joten vieheitä ei tarvinnut vielä hankkia ennenkuin nuo testaa läpi. Paitsi vappuhuiskia eli SpinnerBaitteja pari! Jessus ne oli raskaita heitellä, mutta kuulemma isot hauet tykkää.
Lauantaina lähettiin sitten testailemaan välineitä Emäsalon sillan tuntumaan. Siellä on hyviä matalikoita. Kun ideana olisi pomputella sitä jigiä matalikosta syvemmälle (jotta jigi saa kunnon pompun leijallessaan alaspäin eikä siima nirhaa kivikkoa) niin heiteltiin veneestä rantakaislikon tuntumiin molemmin puolin. Muutama pikkukala kävi jigiä tunnustelemassa mutta muuten oli hiljaista. Pappa heitteli semmoista jättiviehettä hauille, mutta ei mitään. Se kalastuspaine.... oli nimittäin muutama muukin samoilla nurkilla heittelemässä veneestä...

Kalastaja-Parta tykkäsi oikein paljon jigailusta! Aktiivinen kalastus on siitä niin mielekästä. Aateltiin jo että koskakohan sen häntä tippuu pois kun se niin kiivaasti sitä taas heilutti.

 Välissä kävästiin tauolla Emäsalon Gulffilla. 

Menomatkalla törmättiin vanhaan tuttuun Mäntysaaresta. Tuliko verkkoihin mitään? :) Kiva oli törmäillä!

Ja taas kerran nähtiin merikotka, tällä kertaa tämä nuorukainen leijaili Mäntysaaren yli matkalla etelämmäksi...