Lapin Reissu-16 matkapvät 1-3 Tuusulasta Kilpisjärvelle

Perjantai päästiin sitten lähtemään reissuun. Sääennustetta vilastuamme päätimme lähteä länsipuolta ajamaan suoraan Käsivarren suuntaan, sää lupasi aivan samanlaista joka puolelle Suomea eli sadetta seuraavan viikon alkuun asti.

Matkapysähdys Vaskikelloilla, rimpautettiin kellot soimaan!

Ensimmäinen yö levättiin Kemissä, tällä kertaa hotelli Cumuluksessa joka oli mukavan lähellä koirien ulkoilutusaluetta.

Huone oli aika perus mutta aamupala oli hyvä! Oli kaikenlaista erilaista tarjolla kuten kevätkääryleitä chilidipillä sekä jääjugurttia. Mutta munakokkeli ja nakit puuttuivat joita Pappa eritoten kaipasi.

Kemistä lähdettiin aika aikaisin liikenteeseen vaivaisten viiden tunnin unien jälkeen.
Matkalla pysähdyttiin Kattilankosken leirintäalueella jaloittelemassa ja haastelemassa kalajuttuja paikallisen leirintäalueen pitäjän kanssa. Ystävällinen herra antoi meille vielä lahjaksi pari lohi-putkiperhoa kun kuuli että olemme vasta opettelemassa perhokalastuksen saloja :).

Hyttysiä oli ihan tolkuttomasti Kattilankosken rannassa...

Kilometrejä kilometrien perään auto joutui nielemään... :)

Muoniossa pysähdyttiin ostoksille sekä alkoi pikkuhiljaa varmistua majoitus Kilpisjärvelle. Kyllä meinasi ruveta jännittämään kun ensin ei meinannut mistään löytyä mökkiä saunalla meille, mutta loppujen lopuksi kävi todella onnellisesti!

26,5 tuntia matkattiin Kilpisjärvelle ja pääsimme lopulta hulppeaan mökkiin kanta-asiakastarjouksella :D! Kiitoksia Santa´s Hotels ja mökkikylän johtaja Jari Virtanen :)

Näissä samoissa mökeissähän olemme yöpyneet viimeisinä kolmena kesänä aiemminkin ja ovat oikein mukavat, kodikkaat ja uudenaikaiset.

Sunnuntaina oli sitten jo kova hinku kalastamaan. Aamu alkoi perhosolmuja harjoitellen sekä perhoja tutkaillen. 

Olisiko tämmöiset ötökän näköiset hyviä kun ötökkää on tunturissa nyt ja paljon?!?

Ensin hurautimme Luontotalolle hakemaan luvat kuntoon, ja siitä sitten päräytimme Muotkatakkavaaran lähellä olevalle järvelle.

Puoltoista kilometriä patikkaa ja unelmien koski ja sen poolit olivat edessä. Harmi vain että olimme siellä aivan väärään aikaan kalan syönnin kannalta, ei näkynyt tuikin tuikkia. Mutta tiedämme että siellä kalaa oli ainaskin viime vuonna joten palaamme sinne vielä paremmalla ajalla uudestaan.

Huoh. Kyllä täällä on kasvolihakset kovalla koetuksella kun hymy on jatkuvaa. Hermo lepää ja sielu nauttii tunturissa. Aivan huikee fiilis.

Illalla vielä juhlistettiin hieman kuplivalla loman aloitusta sekä tätä mahtavaa paikkaa....